 |
| Ohessa Gacharic Spinin älyttömän hyvä single Boku Dake no Cinderella näyttämässä paketin kokoa. |
Mitä sisältä loppujen lopuksi paljastui? No, kuplamuovin alta näin nätin bikinitytön.
NMB48:n toinen albumi Sekai no Chuushin wa Osaka ya 〜Nanba Jichiku〜 Team N-versio ja sen mukana tulleet kuvakortit Anna Murashigesta (HKT48 Team KIV / NMB48 Team N) ja Yuki Kashiwagista (AKB48 Team B / NMB48 Team N). Keskellä oleva kortti lienee jonkinlainen henkilökorttisysteemi. Jäsenet ovat Ririka Suto (Team N) ja Mirei Ueda (Team BII).
Olen jo pitkään halunnut NMB-musiikkia itselleni ja tämän albumin tilauksen yhteydessä rikoin 48G-neitsyyteni. Mietin pitkään N ja M-versioiden väliltä, mutta N-versiossa Shirogumin Prom no Koibito (Takane no Ringo-singlen b-puoli) vei voiton. Muista kappaleista olen kuullut vain ryhmän Youtube-kanavalla olevat singlekappaleet ja muut videot. Toisinsanoen monet kappaleista ovat minulle täysin uusia.
Albumin hinta euroissa on noin 29€ ja siihen nähden hinta-laatusuhde on erinomainen. Vertaan turhan usein Hello!Projectin ja 48G julkaisuja keskenään, mutta siinä missä H!Pn albumit ovat +20€ regular- (CD) ja noin 30€+ limited-versioina (CD+DVD), on tämä NMB48:n albumi nannaa.
Itse albumi-CD ja kaksi DVD:tä. Toinen DVD sisältää x määrän kappaleita ryhmän Reguest Hour top50-konsertista (N-versio ne sijalla 50-34 olleet kappaleet, M 33-17 ja B 16-1). Toisessa sitten on Ibiza Girlin musiikkivideo ja stage-esityksiä.
Ja jos haluaa sattumoisin nähdä kaikki esityksen top50-kappaleista, on pakko ostaa kaikki kolme versiota albumista. Sen lisäksi kappalelistat eroavat hieman toisistaan, esimerkiksi kullakin tiimillä on oma tiimikappaleensa.
"Tiiliskiven" avaaminen oli aika pelottavaa, kun en tiennyt miten kannattaisi yrittää. Sitten sain kun sainkin kotelon auki ja Ibiza Girl lähti soimaan.
Pakko todeta, että hyvin moni 48G-kappaleista kuulostaa korvaani suhteellisen samalta, mutta nyt kuunneltuani jonkun verran osaan erottaa vähän melodioita toisistaan. Mielestäni parhaimmat ja toisistaan erottuvat kappaleet ovat Kamonecix (originaali ja remiksattu versio kummatkin), Sayaka Yamamoton soolokappale Dakishimetai Kedo ja Prom no Koibito. Kenkyuuseiden kappaleet (Isshuukan Zenbu Getsuyoubi nara Ii Noni ja Sunglass to Uchiake Banashi) ovat myös ihanaa kuunneltavaa.
Kokonaisuudessaan albumi on mukava kokonaisuus ja DVD:t mukava lisä. En ole videoita vielä katsastanut, mutta uskon nauttivani niistä. Tämän perusteella uskallan taata albumin minkä tahansa version olevan hieno ja nätti lisä hyllyyn.
Juice=Juicen viides single Black Butterfly / Kaze ni Fukarete tupsahti myös ekstroineen paketista. Singlen versio on Regular A osittain siksi, että Akari Uemuralla on keskuspaikka kannessa, osittain siksi että tummanpuhuvat Black Butterflyn asut ovat mielestäni paremmat kuin Kaze ni Fukareten pastillimekot.
En ennakkotilannut sinkkua, mutta siitä huolimatta sain mukana lasinalusen edellisen sinkun tapaan. Kuvana siinä on Limited B-version kansi.
Kuvakortista olin valmis saamaan kenet tahansa, eniten toki toivoin Akari Uemuraa tai Yuka Miyazakia, mutta ryhmäkortti oli vielä parempi!
Single ei ole mielestäni ryhmän paras, mutta on Hello!Project huonompiakin julkaisuja tehnyt. Black Butterfly ei aluksi iskenyt täysillä, mutta tangon rytmi ja tumma musiikkivideo saivat minut tykästymään kappaleeseen enemmän.
Pastellisävyinen Kaze ni Fukarete on sitten toista luokkaa, hieman haikea ja herkkä kappale säkkipilliäänillä. Kappaleesta pidin heti ensikuulemalta - suomalaisena totta kai vastaava melankolisuus ja melodramaattisuus iskee. Basson tasainen jytke toimii, varsinkin kun taustalla on korkealta laulettu melodia.
Ei huono single, muttei tosiaan ryhmän vahvin sellainen. Juice=Juicen tuleva kuudes single Senobi / Date Janai yo Uchi no Jinsei wa toimii paremmin.
Tochiotome25:n ensimmäinen single, Tochiotome25 no Theme, ja versio To. En tiedä mitä sanoa, Tochiotome25 on paras.
Tochiotome25 no Theme on ihana kappale kaikinpuolin: iloinen meininki, nopeat säkeistöt, päähänjäävä kertosäe ja Yayoin englanti toisessa säkeistössä. Hnngh!
B-kappale Ichigo Kinenbi (いちご記念日) on yllätys yllätys myös jotain mansikkaista, mutta rauhallisempaa. Sellainen mukava kappale, jota voisi kuunnella auringon laskiessa horisonttiin samalla kun söisi mansikoita.
Molemmista kappaleista on sinkulla (sekä muilla ryhmän singleillä) instrumentaali-versiot, joten esimerkiksi fanidubbaajille singlet ovat varmasti kivoja julkaisuja.
Toisesta singlestä Ichigo Hakasesta tilasin version Chi.
Kappale, joka tuntuu olevan ryhmän paras kappale ja eniten mainostettu single noin yleensä. Kappale on tosiaan iso energiapiikki ja video on täynnä mansikoita. Kertosäe ja kertosäkeen tanssi on suhteellisen helppo, asut taas ovat vieläkin käytössä.
B-puolena tässä versiossa on voimaballadi Kono Machi De (この街で). En osaa japania niin hyvin että voisin kertoa mistä kappale kertoo, mutta oletettavasti kuinka kotikaupunki Tochigi on ihana ja mansikat siellä herkullisia.
Kokonaisuudessaan albumi on mukava kokonaisuus ja DVD:t mukava lisä. En ole videoita vielä katsastanut, mutta uskon nauttivani niistä. Tämän perusteella uskallan taata albumin minkä tahansa version olevan hieno ja nätti lisä hyllyyn.
En ennakkotilannut sinkkua, mutta siitä huolimatta sain mukana lasinalusen edellisen sinkun tapaan. Kuvana siinä on Limited B-version kansi.
Kuvakortista olin valmis saamaan kenet tahansa, eniten toki toivoin Akari Uemuraa tai Yuka Miyazakia, mutta ryhmäkortti oli vielä parempi!
Single ei ole mielestäni ryhmän paras, mutta on Hello!Project huonompiakin julkaisuja tehnyt. Black Butterfly ei aluksi iskenyt täysillä, mutta tangon rytmi ja tumma musiikkivideo saivat minut tykästymään kappaleeseen enemmän.
Pastellisävyinen Kaze ni Fukarete on sitten toista luokkaa, hieman haikea ja herkkä kappale säkkipilliäänillä. Kappaleesta pidin heti ensikuulemalta - suomalaisena totta kai vastaava melankolisuus ja melodramaattisuus iskee. Basson tasainen jytke toimii, varsinkin kun taustalla on korkealta laulettu melodia.
Tochiotome25 no Theme on ihana kappale kaikinpuolin: iloinen meininki, nopeat säkeistöt, päähänjäävä kertosäe ja Yayoin englanti toisessa säkeistössä. Hnngh!
B-kappale Ichigo Kinenbi (いちご記念日) on yllätys yllätys myös jotain mansikkaista, mutta rauhallisempaa. Sellainen mukava kappale, jota voisi kuunnella auringon laskiessa horisonttiin samalla kun söisi mansikoita.
Molemmista kappaleista on sinkulla (sekä muilla ryhmän singleillä) instrumentaali-versiot, joten esimerkiksi fanidubbaajille singlet ovat varmasti kivoja julkaisuja.
Kappale, joka tuntuu olevan ryhmän paras kappale ja eniten mainostettu single noin yleensä. Kappale on tosiaan iso energiapiikki ja video on täynnä mansikoita. Kertosäe ja kertosäkeen tanssi on suhteellisen helppo, asut taas ovat vieläkin käytössä.
B-puolena tässä versiossa on voimaballadi Kono Machi De (この街で). En osaa japania niin hyvin että voisin kertoa mistä kappale kertoo, mutta oletettavasti kuinka kotikaupunki Tochigi on ihana ja mansikat siellä herkullisia.
Kolmas single GYO-ZA PARTY ja versio GI. En tosiaan viitsinyt kaikkia yhdeksää versiota kaikista singleistä tilata, joten tilasin mielikuvituksellisesti versiot, joista muodostuisi hyllyyn sana Tochigi.
GYO-ZA PARTY ei ole lempikappaleeni ryhmältä - siitäkin huolimatta että se soi huolestuttavan usein päässäni. Hyvä kappale joka tapauksessa, T25 ei julkaise huonoja kappaleita!
Mirai ni Tatte Ima mo Mite (未来に立って今を見て) on aika tyypillinen b-puolikappale. En ole kamalasti ehtinyt tätä kuuntelemaan, joten en uskalla sanoa mitään. Rauhallisempi, mutta nopeampitempoinen kuin Kono Machi De.
Visuaalisesti GYO-ZA PARTY on paras näistä Tochiotome25-sinkuista. Kansipaperien grafiikka on aivan ihanaa katsottavaa!
Että sellaista paljastui laatikosta. Suosittelen jokaista näistä julkaisuista, jos vähääkään heräsi kiinnostus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti