#11 Berryz Kobon ikuinen laulu

Berryz Kobon hiatus häämöttää edessä, ja muutama viikko sitten iskettiin Youtubeen ryhmän viimeisen singlen toisen a-puolen musiikkivideo, Towa no Uta. Mikäli jonkinsortin kääntäjällä tehty käännös on luotettava, niin suomeksi kappale kääntyisi kutakuinkin Ikuinen laulu -muotoon.

Uudelle fanille kappale ei välttämättä aiheuta mitään tuntemuksia, mutta minun täytyy myöntää, että ne ~neljä vuotta, jotka olen ryhmää kuunnellut, aiheuttavat haikeutta. Ehkä hieman avaan Berryzin historiaa ja omaa näkökantaani.

Ensimmäiseksi aloitan ryhmän ensisinglestä, Anata Nashi de wa Ikite Yukenaista. Kaikki se symboliikka, jota Hello!Projectin videoissa on hyvin, hyvin vähän, pistää herkistelemään. Ehkäpä eniten nyt se, että Towa no Utan asut muistuttavat etäisesti Anata Nashi-pukuja. Taustakin on saatu näyttämään vähän jäähallilta - tai ainakin sinnepäin.

Berryz Kobo koottiin aikoinaan kahdeksasta Hello!Project Kidsistä (ハロー！プロジェクト・キッズ), jotka oli otettu Hello!Projectiin ilmeisesti luomaan jonkinlainen pikkusiskoryhmä Morning Musumelle. Jostain syystä faneille on oleellista huomauttaa tässä vaiheessa, että Mai Hagirawa (nykyisin °C-uten jäsen) oli 6, kun H!P Kidsit esiteltiin yleisölle vuonna 2002. Vanhin tytöistä oli Erika Umeda, joka myöhemmin debutoi °C-utessa (valmistui tosin 2009). Hän oli 11-vuotias.

H!P Kidsit tekivät pääosin sitä, mitä Hello Pro Kenshuuseit tekevät nykyään tai mitä Hello Pro Eggsut tekivät: he tanssivat konserteissa ja esiintyivät musiikkivideoilla.

2002 Maasa Sudo (Berryz), Risako Sugaya (Berryz), Airi Suzuki (°C-ute) ja Mai Hagiwara valittiin 4KIDS-nimiseen kokoonpanoon, jolla oli pieni rooli MiniMoni the Movie Okashi na Daibouken! -elokuvassa. Suosittelen lämpimästi katsomaan sen, se on oikeasti hauska hölmöydestään huolimatta.

Muodostettiinpa muistakin tytöistä kaksi ryhmää vuonna 2003: Aa! Reina Tanakan ja ZYX Mari Yaguchin kanssa.
Aa!:n jäseninä olivat Miyabi Natsuyaki (myöhemmin Berryz) ja Airi Suzuki, ZYX:n kuuluivat Momoko Tsugunaga (Berryz), Maimi Yajima (°C-ute), Erika Umeda (°C-ute), Megumi Murakami (°C-ute) ja Saki Shimizu (Berryz).

Tietenkin siitä voi jälkikäteen keskustella, olivatko kappaleet loppujen lopuksi niin kivoja noin 10-vuotiaille tytöille, vaikka ne ovatkin niitä parhaimpia kipaleita noilta vuosilta.

Kaikkien 12 tytön esiintyimen musiikkivideolla oli kuitenkin Morning Musumen ja Maki Goton kanssa tehty yhteiskappale, Ganbacchae!. Se tehtiin Koinu Dan no Monogatari -nimiseen elokuvaan, jossa juonena taisi olla orvolle koiranpennulle uuden kodin etsiminen. Tähtinä elokuvassa olivat H!P Kidsit ja Morning Musumen jäsenet.

Vuosi 2003 oli aikamoista haipakkaa nuorille tytöille ja 2004 Saki Shimizu, Momoko Tsugunaga, Chinami Tokunaga, Maasa Sudo, Miyabi Natsuyaki, Yurina Kumai, Maiha Ishimura ja Risako Sugaya julkistettiin uuden ryhmän jäsenistöksi. Ryhmän nimeksi annettiin, yllätys yllätys, Berryz Kobo.

Nimi tarkoittaa jotakin yhteistyötä lasten kanssa, joten vaikka se tuntuukin lapselliselta täysi-ikäisten naisten ryhmän nimeksi, täytyy muistaa jäsenten olleen 10-13-vuotiaita tuolloin. Hurjalta voi tuntua myös se ikä, jolla he aloittivat ryhmässä. Toisaalta, nykyisin jonkilainen ideaalinen ikä aloitta idolius on siinä 12-ikävuoden paikkeilla.

Olen pitkään myös miettinyt, miksi ihmeessä ryhmä tehtiin niin nuorista tytöistä - jotta vanhoilla miehillä olisi jotain silmäniloa? Ehkei nyt ihan.

Ryhmä on  vaikuttanut monen nykypäivän idoliin esikuvana: AKB48:n Minami Minegishi haki myös Hello!Project Kidseihin, entinen jäsen Atsuko Maeda käsittääkseni halusi idoliksi juuri Berryz Kobon ansiosta. Se, että näkee itsensä ikäisiä tyttöjä lavalla laulamassa, laukaisee ajatuksen jos he pystyvät tuohon, niin sitten pystyn minäkin.
Ja olihan Suomessakin Ella ja Aleksi.

Berryz Kobo on nykyisistä ryhmistä ainoa Juice=Juicen lisäksi, joka on pysynyt yhtä jäsentä lukuunottamatta koossa samalla jäsenistöllä. Vuonna 2005 Maiha Ishimura valmistui, todennäköisesti keskittyäkseen koulunkäyntiin. Maihan viimeiseksi singleksi jäi 21ji Made no Cinderella.

Rupesin itse siinä 2010 puolessavälissä kiinnostumaan muista Hello!Projectin ryhmistä, sillä olin MiniMonit ja W:t kolunnut jo läpi. Berryz Kobo oli jotenkin luonteva jatkumo ja single Shining Power olikin ensimmäinen Berryz-julkaisu, jonka etenemistä olen seurannut.

Etenemisellä siis tarkoitan nimen julkistamista, asujen jännittämistä, kappaleen radiorippauksien odottelua ja lopulta innostusta musiikkivideosta. En Shining Powerin tyylisistä kappaleista kamalasti oikeasti innostu, mutta se, että näkee miten asiat julkaistaan asia kerrallaan, oli siistiä. Aivan erilaista, kuin vanhojen kappaleiden kuunteleminen. Vanhat singlet ovat hyviä siksi, että ne nyt vain ovat sinkkuja jotka on julkaistu vuonna kivi ja nakki. Esimerkiksi Morning Musumen Roman~MY DEAR BOY~ tuskin olisi iskenyt niin kovaa jos olisin voinut seurata sinkkua julkistamisesta musiikkivideoon asti. Mutta se, että voi sanoa odottaneensa jotain toisenlaista tai kertovansa mitä biisin nimestä tulee mieleen - ei sitä kymmenen vuotta sitten julkaistuista kappaleista voi sanoa.

Shining Powerista seuranneet singlet Heroine ni Narou ka! ja Ai no Dangan ovat suosikkisinkkujani ryhmältä. Muistaakseni luukutin varsinkin viimeksi mainittua paljon.

Berryz oli ensimmäinen ryhmä, joka sai Youtube-kanavan 2010 ja Shining Power oli ensimmäisiä videoita, jotka julkaistiin sitä kautta. Viralliseksi kanava varmistui silloin - kuka muka olisi saanut käsiinsä koko videon?

Muistan fanityttöilleeni vaarillani, kun Heroine ni Narou ka!:n video julkaistiin. Tytöt näyttivät Lady Gagalta Poker Face -videosta (Gagan ensimmäinen albumi on muuten aivan mahtava) ja ai että, elektronista jumputusta. Jälkikäteen voin todeta, että laatu on ainakin parantunut. Videot julkaistiin vain 480p -kokoisina ja bassosta ei ollut tietoakaan. Musiikin laatu on myös noin muuten aika huono että korviin sattuu.

Kappaleet tuovat mieleen seitsemännen luokan talven ja fiiliksen siitä, kuinka kaikki oli uutta ja jännää ja olen osa jotain isompaa muutosta. No, periaatteessa kai olinkin, ainakin sivustaseuraajana. 2011 Morning Musumen 9. ja 10. generaatio sekä S/mileagen 2. generaatio julkaistiin ja S/mileagen ensimmäinen generaatio kutistui puoleen. Toisin sanoen vuosi 2011 aloitti, jälkikäteen edelleen tarkasteltuna, uuden aikakauden Hello!Projectissa. Odotan innolla sitä päivää, kun Hello!Projectin yhteiskonsertissa seisovat vain vuoden 2011 jälkeen debutoineet tytöt.

Vuoden 2011 kuuntelin ainakin Berryz Koboa, S/mileagea ja °C-utea, sillä Morning Musume ei rehellisesti sanottuna kiinnostanut. 9. generaation tytöt eivät aiheuttaneet lempijäsen-fiilistä ja muiden ryhmien vanha tuotanto oli kuunneltava läpi jotta en olisi ihan hoomoilasena uusien julkaisujen edessä.

Kivan vuoden päätti Aa, Yoru ga Akeru, joka ei kyllä mikään Berryz Kobon parhain kappale ole. Jokin siinä kappaleen tyylissä, sävelkulussa tai soitinvalinnoissa tökkii.

Vuonna 2012 julkaistiin supersankariteemainen Be Genki <Naseba Naru!>. Kappale ei kamalaa kannatusta saanut ja muistaakseni sen myynti ei ole ryhmän parhainta. Hassua kyllä, minä taas tykkään biisin lapsellisuudesta ja nopeatempoisesta rytmistä.

Eräs tuttuni kuitenkin totesi, etteivät ihmiset välttämättä ymmärtäneet sinkun hauskaa ideaa - vuonna 2012 Marvelin The Avengers-elokuva tuli elokuvateattereihin: supersankareita. Yksi singlen kansikuvista muistuttaakin jollain tasolla The Avengersin promootiojulistetta. En tosin saanut tietoa, onko se vain nerokas kuvanmuokkaus vai ihan oikeasti yksi kansikuvien sisälehdistä...

Berryz rupesi jotenkin keräämään suosiota ulkomailla ja heidän seuraava, 29. single cha cha SING, on cover tunnetun Thaimaalaisen Bird -artistin suosituin kappale. Myös b-puoli Loving You Too Much on alunperin hänen kappaleensa. Toisena b-kappaleena singlellä on Momochi! Yurushite nyan♡ Taisou, joka esitettiin jossain Hello!Projectin yhteiskonsertissa aloituskappaleena siten, että kaikilla paitsi itse Momokolla oli Momochi-uchiwa.

Jos joskus järjestän flash mobin, kappaleena ja tanssina on sitten juuri tämä.

Ryhmä alkoi taas vaihteeksi kiinnostamaan minua uudelleen, sillä vuonna 2012 Morning Musumen 10th generaatio vain sai enemmän ja enemmän huomiota, uuden nousun aloittanut One•Two•Three julkaistiin ja Masaki Sato vei sydäntäni - ja kuuntelin enemmän Berryz Kobon vuosien 2008-2009 aikaisia sinkkuja. Sen hetkinen Berryz ei siis kiinnostanut paljoakaan.

Vuonna 2013 julkaistiin ihan hauska renkutus Asian Celebration, ehkä ajatuksena saada huomiota Japanin ulkopuolella. Sitä seuraava single oli mielestäni tylsä kaksois a-puoleinen Golden Chinatown / Sayonara Usotsuki no Watashi, joista jälkimmäinen oli enemmän mieleeni. Rupesi tuntumaan siltä, ettei Berryz Koboon enää panosteta ja että ryhmä valmistautuisi liukumaan hitaasti pois idolimaailmasta.

Kappaleet, joita ryhmälle annettiin julkaistaviksi, olivat tylsiä ja niistä puuttui edes se yksikin koukuttava elementti. Olenkin jälkikäteen miettinyt, olisiko esimerkiksi juuri Golden Chinatown myynyt paremmin C-uten julkaisemana. Varmasti olisi, sillä samalla kun Berryzin voimana on vahva ystävyys jäsenten kesken, niin C-uten sisällä esimerkiksi Chisato Okai harjoitteli ahkerammin ja on nykyään Airi Suzukin ohella toinen päälaulajista. Ennen päälaulajina olivat Airi ja Maimi Yajima. Toisaalta C-ute on myös menettänyt jäseniä ja joutunut siksi kampeamaan motivaatiota kehittymällä laulamisessa, tanssimisessa ja esiintymisessä. Berryzin on vain tarvinnut pysyä yhtenä ryhmänä ja oppia uusi kappale - missään vaiheessa ei porukan tulevaisuus ole käsittääkseni ollut vaakalaudalla.

33. single Motto Zutto ni Issho ni Itakatta / ROCK Erotic on vuoden 2013 lempparisinkkujani Hello!Projectilta, mutta siinä vaiheessa tuli jo ajatus: joko nyt? Onko nyt Berryz Kobon aika valmistua Hello!Projectista ja idolimaailmasta?
ROCK Erotic on aika fanityttönosebleed-matskua eikä kappalekaan ole sen huonompi. (Toisaalta - vuonna 2013 Hello!Project rupesi toteuttamaan ns. Cool Hello -tyyliä, eli muutetaan H!Pn logo lapsekkaasta asiantuntevamman näköiseksi ja ryhmien imagot muutetaan siistimmiksi ja no, coolimmaksi)

Sen sijaan Motto Zutto ni Issho ni Itakatta on jollain tasolla voimaballadi, joka kertoo jättämisen tuskasta. Suomeksi nimi vääntyisi Haluaisin olla kanssasi pidempään. En ollut ainoa, joka epäili tämän olevan Berryz Kobon viimeisiä singlejä.

Itse asiassa Berryzin jäsenet ovat kertoneet miettineensä vuosi sitten, siis vuonna 2013, haluavansa jo lopettaa.


Seuraava single on mielestäni samaa luokkaa Golden Chinatownin kanssa: tylsä a-puoli 1 ja elektroninen ihan kiva a-puoli 2. Sinkun nimi on Otona no Yo! / 1-Oku 3-Senman Sou Diet Oukoku ja tästä Otona no Yo! on puuduttava ja 1-Oku 3-senman Sou Diet Oukoku kiva elektroniikkajumputus. Myöhemmin rupesin kyllä Otona no Yo!:sta diggailemaan vähän enemmän kun tämänhetkinen lemppariharjoittelijani Hikaru Inoue esitti sen Hello! Pro Kenshuuseiden testauskonsertissa, jossa tytöistä valitaan parhaat laulajat, tanssijat ja yleisön suosikki. "Dieettikappale" taas ihanaa keskiyön jumputusta, jota kuuntelee kun ei muukaan iske.

Harmi, ettei single ollut yhtä hyvä kuin edeltäjänsä, mutta toisaalta annan anteeksi kokonaisuuden tylsyyden: oletettavasti jomman kumman a-puolen olisi pitänyt olla Hadaka no Kuchizuke, joka annettiinkin Juice=Juicelle. Biisi vaihdettiin Hadaka no Hadaka no Hadaka no KISS -nimiseksi. Alunperin kappale oli siis Berryz Kobolle tehty.

Tämän jälkeen Berryz Kobo julkaisi toisen kokoelma-albuminsa helmikuussa 2014 ja seuraavan (kevään) konserttikiertueen nimi oli And I Can't Live Without You (Anata Nashia mukaillen). 35. singlen nimeksi julkaistiin Ai wa Itsumo Kimi no Nakani / Futsuu, Idol 10nen Yatterannai Desho!? ja sinkku putkahti ulos kesäkuussa.

Vielä edelleen varsinkin Ai wa Itsumo Kimi no Nakani aiheuttaa minussa "ei perhana"-fiiliksen. Ei perhana kun on hyvä kappale. Ei perhana kun on mahtava video. Ei perhana kun on tämä asenne. En ole Hello!Projectin tansseja opetellut sitten Juice=Juicen Ijiwaru Shinaide Dakishimete yon (2013) jälkeen, mutta tämä oli pakko opetella.

Futsuu, Idol 10nen Yatterannai Desho!?:n sanoma on, että harva idoli jaksaa kymmentä vuotta tehdä duunia idolina mutta, Berryz Kobo jaksaa. Näytti siltä, että Berryz Kobo ei sittenkään, epäilyksistäni huolimatta, lopettaisi. Ryhmä jatkaisi ainakin vielä pari vuotta.

Kunnes elokuun 2. päivä Hello!Projectin yhteiskonsertissa tuli uutinen: Berryz Kobo jää määrittelemättömän pituiselle tauolle vuonna 2015.

Kummasti rupesi Futsuu, Idol 10nen Yatterannai Desho!?:n sanat tuntumaan haikeilta ja raadollisilta. Niin. Japanissa on ihan normaalia, että nainen on jo naimisissa 20-vuotiaana ja synnyttää esikoisen alle 30-vuotiaana. Berryz Kobon jäsenet ovat kaikki yli 20-vuotiaita naisia, jotka ovat olleet julkisuudessa yli kymmenen vuotta. Normaalia koulutytön elämää ei ole ollut, vaan se on mennyt idolihommien ohessa.

Haikealta tuntuu päästää ryhmästä irti, mutta toisaalta sitä haluaa vain jäsenten hyvinvointia. Toisaalta harmittaa kyllä tapa, jolla asian annettiin edetä: annettiin yleisön olettaa, ettei ryhmä nyt ainakaan vielä lopettaisi. Samoin tehtiin 2010 Melon Kinenbille: he julkaisivat albumin MELON'S NOT DEAD kymmenvuotista uraansa julkistaen ja ilmoittivat pari päivää albumin julkaisun jälkeen lopettavansa. Tätä oli edeltänyt aiemmin, 2009, Elder Clubin valmistuminen Hello!Projectista.

Berryz Kobon viimeinen single Romance wo Katatte / Towa no Uta on jo nyt heidän parhaiten myynyt single. Se myi ensimmäisenä päivänään yli 60,000 kopiota. Viimeinen albumi, oletettavasti singlekokoelma, julkaistaan 21. tammikuuta ja viimeinen konsertti ennen tauolle jäämistään pidetään Budokanilla 3. maaliskuuta 2015.

Tauko on nätimpi sana ryhmän lopettamiselle, mutta selvää on, ettei ryhmä ole palaamassa ainakaan muutamaan vuoteen - ellei nyt vieraaksi Hello!Projectin uudenvuoden konsertteihin (kuten 2013 T&C Bomber ja Melon Kinebi, sekä se osa mikä Ongaku Gataksesta on jäljellä).

#10 Teemana halloween

Tänä vuonna juhlittiin halloweenia eli pyhäinyön aattoa eilen perjantaina 31. lokakuuta. En ole juhlapäivän historiaan perehtynyt, mutta Wikipedian artikkelin avulla voin kertoa sen olleen päivä, jona vainajahenkien uskottiin liikkuvan. Perjantai on saanut jostain syystä kunnian olla se päivä, jolloin numero 13 ja 31. lokakuuta tuntuvat pelottavammilta kuin normaalisti.

Nykyään halloweenia vietetään Suomessa lähinnä pukeutuen kavereiden kanssa naamiaisasuihin, vaikka ei kierretäkään ovelta ovelle karkkia kerjäten. Onneksi meillä on sentään pääsiäinen ja Palmusunnuntai, jolloin saa karkkia vitsaa vastaan.

Halloween on levinnyt ympäri maailmaa ainakin käsitteenä, joten on mahdollista löytää luurankoja ja kummituksia myös Japanista idoleiden parista. Pukuilua ja ainakin joskus sinkkuja, joiden teemana on halloween.


Oma lempparini näistä on Shiina Pikarin ensisingle Shinryaku Pikarin Densetsu☆. (侵略ぴかりん伝説☆)

Kappale ei nyt välttämättä itse halloweenista kerro, mutta pukuilu ja pääkallot tuntuvat ajavan saman asian. Ja pitääkö pyhäinyön aattona nyt niin synkkää olla?

Pikarin ensimmäinen albumi Shikkoku no Yami ni Somarishi Utagoe ga Kisama ni mo Kikoeru ka... 
(漆黒の闇に染まりし歌声が貴様にも聞こえるか…) julkaistiin 21. toukokuuta 2014. Albumilta löytyy myös Shinryaku Pikarin Densetsu☆.
http://avex.jp/pikarin/index.php


Kun halloweenjulkaisuista puhutaan, nousee minulle toisena mieleen AKB48:n 31. lokakuuta 2012 julkaisema UZA.

Vuosi 2012 oli AKB:lle näin jälkikäteen tarkasteltuna ilmeisen rankka vuosi, sillä ryhmän keulakuva Atsuko Maeda valmistui, jättäen näin ryhmän ilman "ässää", jonka myös ei-fanit tunnistivat mainoksista ja televisiosta. AKB on siitä toki lähtenyt takaisin nousuun Mayu Watanaben johdolla, mutta vanhojen jäsenten valmistuessa paikalla on vain kasa uusia kasvoja.

UZA on joka tapauksessa lempikappaleeni AKB:lta, kiitos sen erilaisuuden. Ei ihan sitä peruspurkkapoppia, jota ryhmältä on nyt tänä vuonna tullut.


2012, samana päivänä kuin UZA, piti julkaista myös Berryz Kobon WANT!.

Virallisesti kai Momoko Tsugunagan kiireistä johtuen sinkun julkaisua siirrettiin joulukuulle. Oma veikkaukseni on, että siirtoon saattoi vaikuttaa myös UZAn julkaisu.

WANT! oli ainakin pukujen kohdalta minulle "kauhukokemus", mutta nyt jälkikäteen olen oppinut siitä tykkäämään - myös puvuista.


Halloween-teemaisia idolibiisejä ei ole minun tietojeni mukaan ole kovin montaa, joten jos tulee mieleen enemmän niin kommenttia saa heittää ♪

Tähän vielä lempiartistini Cristal Snow'in neljän vuoden takainen Surrender:

#9 Morning Musume.'14 ja 12th generaatio

En muista juurikaan, miten sain tietää Morning Musumen tai S/mileagen uusista tytöistä. Tai mistä sain tiedon ensimmäisenä, missä olin sillä hetkellä ja mitä ajattelin.
Morning Musumen 9th generaation julkistamisen jälkeen sain tekstiviestin A847:ltä, että uudet tytön on valittu. Siitä vain suoraan MoMusu Loveen (nykyään Hello!Finland) täristen.

Nyt minulla oli liikaa aikaa ja päivitin Twitter-feediäni sekä muita sosiaalisia medioita päivystäen kuin hai laivaa. Enkä syystä. Tällä kertaa tuli uusia tyttöjä.

Viimeksi, 2013 syksyllä, Tsunku♂ ilmoitti ettei sopivia tyttöjä Morning Musumen 12th generaatioon löytynyt. Seitsemän lahjakasta tyttöä päätyi Hello! Pro Kenshuseiksi.
Syyksi olen itse ajatellut vain julmaa bisnestä: julkisuus on julkisuutta, oli se hyvää tai pahaa. Täytyy ottaa huomioon, että uutisella Morning Musume sai hetkeksi julkisuutta itselleen kun samaan aikaan Japanissa AKB48:n senbatsu-single, Koisuru Fortune Cookie, oli lähes kaikkialla. Siitä tehdään edelleen tanssivideoita.

Toinen syy saattoi myös olla, että juuri samoihin aikoihin keltanokkaryhmä Juice=Juice oli tehnyt major-debyyttinsä ja olisi täysin typerää ruveta kouluttamaan montaa tyttöä kerralla. Juice=Juicekin tarvitsi mainostamisapua, eikä Up-Frontilla (yhtiö, jonka alainen Hello!Project on) olisi ollut varaa sekä 12th generaation promoamiseeen että Juice=Juicen.
Nippelitietona, Juice=Juicen ensisingle Romance no Tochuu myi yli 40 tuhatta kopiota. Se on paljon aloittaneelle ryhmälle.

Nyt kesällä 2014 ilmoitettiin, ettei Country Musumen uusia jäseniä löytynyt ja että ryhmä haudataan virallisesti. Fanit ovat ihmetelleen, että miksi ylipäätään pidettiin koelaulut, jos aikomuksena ei ollut alunperinkään perustaa Country Musumea uudestaan.

Syitä tähänkin voi olla monia, esimerkiksi että halukkaita tyttöjä osallistui koelauluihin (jonka hakuaikaa jatkettiin lähes kuukaudella) vain kourallinen, jolloin todettiin, ettei olisi kannattavaa perustaa ryhmää. Tai sitten kokeiltiin, voiko nostalgialla myydä. No ei välttämättä, eikö Dream Morning Musume (jäsenistö vanhoja pieruja "Golden Eran" ajalta) sitä opettanut?

Tuskin tarvitsee mainita, että olin henkilökohtaisesti valmis kaatamaan pöydän ympäri, jos Up-Frontin puolelta olisi kuitattu taas, jälleen kerran, ettei uusia tyttöjä löytynyt.


Odotus palkittiin, sillä...


... neljä uutta tyttöä valittiin!

Maria Makino (牧野真莉愛), Hello Pro Kenshusei
Syntynyt 2. helmikuuta 2001

Olen oikeastaan iloinen, että Maria pääsi mukaan! En kamalasti toivonut harjoittelijoita, ainakaan turhan suosittuja. Mariaa on kuitenkin nostettu esille hyvin ja hän on päässyt taustatanssijaksi esimerkiksi C-uten konsertteihin.

Akane Haga (羽賀朱音), Hello Pro Kenshusei
Syntynyt 7. maaliskuuta 2000

Rehellisesti sanottuna, minulla ei ole mitään hajua Akanesta. Sayumi on kuitenkin puhunut Mariasta ja Akanesta aiemmin radiossa, joten Sayumi ilmeisesti halusi heidät ryhmään. Odotan tutustuvani Akaneen vähän paremmin nyt MoMusussa.

Haruna Ogata (尾形 春水)
Miki Nonaka (野中美希 )
Kaksi uutta tyttöä. Toivoinkin juuri uusia tyttöjä - ja onneksi puolet generaatiosta on heitä! Haruna on harrastanut taitoluistelua ja Miki sanoo olevansa hyvä englannissa ja toivoo ulkomaalaisia faneja.

Uudet tytöt ovat mukana Morning Musume'14:n kättelytilaisuuksissa, mutta esiintymään pääsevät vasta vuonna 2015. Onneksi olkoon tytöille näin suomeksi!

#8 Mansikkaista ja kesäistä tavaraa

Tilasin itselleni syntymäpäivälahjaksi Yesasialta elokuun toisella viikolla vähän musiikkia. Paketti tuli ja Yesasian tapaan sitä joutui odottelemaan muutaman viikon. Tällä kertaa, johtuneekohan tilauksen koosta, sain ruskean paketin harmaan muovikuoren sijaan.

Ohessa Gacharic Spinin älyttömän hyvä single Boku Dake no Cinderella näyttämässä paketin kokoa.

Mitä sisältä loppujen lopuksi paljastui? No, kuplamuovin alta näin nätin bikinitytön. 

NMB48:n toinen albumi Sekai no Chuushin wa Osaka ya 〜Nanba Jichiku〜  Team N-versio ja sen mukana tulleet kuvakortit Anna Murashigesta (HKT48 Team KIV / NMB48 Team N) ja Yuki Kashiwagista (AKB48 Team B / NMB48 Team N). Keskellä oleva kortti lienee jonkinlainen henkilökorttisysteemi. Jäsenet ovat Ririka Suto (Team N) ja Mirei Ueda (Team BII).

Olen jo pitkään halunnut NMB-musiikkia itselleni ja tämän albumin tilauksen yhteydessä rikoin 48G-neitsyyteni. Mietin pitkään N ja M-versioiden väliltä, mutta N-versiossa Shirogumin Prom no Koibito (Takane no Ringo-singlen b-puoli) vei voiton. Muista kappaleista olen kuullut vain ryhmän Youtube-kanavalla olevat singlekappaleet ja muut videot. Toisinsanoen monet kappaleista ovat minulle täysin uusia.

Albumin hinta euroissa on noin 29€ ja siihen nähden hinta-laatusuhde on erinomainen. Vertaan turhan usein Hello!Projectin ja 48G julkaisuja keskenään, mutta siinä missä H!Pn albumit ovat +20€ regular- (CD) ja noin 30€+ limited-versioina (CD+DVD), on tämä NMB48:n albumi nannaa.

Itse albumi-CD ja kaksi DVD:tä. Toinen DVD sisältää x määrän kappaleita ryhmän Reguest Hour top50-konsertista (N-versio ne sijalla 50-34 olleet kappaleet, M 33-17 ja B 16-1). Toisessa sitten on Ibiza Girlin musiikkivideo ja stage-esityksiä. 

Ja jos haluaa sattumoisin nähdä kaikki esityksen top50-kappaleista, on pakko ostaa kaikki kolme versiota albumista. Sen lisäksi kappalelistat eroavat hieman toisistaan, esimerkiksi kullakin tiimillä on oma tiimikappaleensa.

"Tiiliskiven" avaaminen oli aika pelottavaa, kun en tiennyt miten kannattaisi yrittää. Sitten sain kun sainkin kotelon auki ja Ibiza Girl lähti soimaan.

Pakko todeta, että hyvin moni 48G-kappaleista kuulostaa korvaani suhteellisen samalta, mutta nyt kuunneltuani jonkun verran osaan erottaa vähän melodioita toisistaan. Mielestäni parhaimmat ja toisistaan erottuvat kappaleet ovat Kamonecix (originaali ja remiksattu versio kummatkin), Sayaka Yamamoton soolokappale Dakishimetai Kedo ja Prom no Koibito. Kenkyuuseiden kappaleet (Isshuukan Zenbu Getsuyoubi nara Ii Noni ja Sunglass to Uchiake Banashi) ovat myös ihanaa kuunneltavaa.

Kokonaisuudessaan albumi on mukava kokonaisuus ja DVD:t mukava lisä. En ole videoita vielä katsastanut, mutta uskon nauttivani niistä. Tämän perusteella uskallan taata albumin minkä tahansa version olevan hieno ja nätti lisä hyllyyn.

Juice=Juicen viides single Black Butterfly / Kaze ni Fukarete tupsahti myös ekstroineen paketista. Singlen versio on Regular A osittain siksi, että Akari Uemuralla on keskuspaikka kannessa, osittain siksi että tummanpuhuvat Black Butterflyn asut ovat mielestäni paremmat kuin Kaze ni Fukareten pastillimekot.

En ennakkotilannut sinkkua, mutta siitä huolimatta sain mukana lasinalusen edellisen sinkun tapaan. Kuvana siinä on Limited B-version kansi.
Kuvakortista olin valmis saamaan kenet tahansa, eniten toki toivoin Akari Uemuraa tai Yuka Miyazakia, mutta ryhmäkortti oli vielä parempi!

Single ei ole mielestäni ryhmän paras, mutta on Hello!Project huonompiakin julkaisuja tehnyt. Black Butterfly ei aluksi iskenyt täysillä, mutta tangon rytmi ja tumma musiikkivideo saivat minut tykästymään kappaleeseen enemmän.

Pastellisävyinen Kaze ni Fukarete on sitten toista luokkaa, hieman haikea ja herkkä kappale säkkipilliäänillä. Kappaleesta pidin heti ensikuulemalta - suomalaisena totta kai vastaava melankolisuus ja melodramaattisuus iskee. Basson tasainen jytke toimii, varsinkin kun taustalla on korkealta laulettu melodia.

Ei huono single, muttei tosiaan ryhmän vahvin sellainen. Juice=Juicen tuleva kuudes single Senobi / Date Janai yo Uchi no Jinsei wa toimii paremmin.

Tochiotome25:n ensimmäinen single, Tochiotome25 no Theme, ja versio To. En tiedä mitä sanoa, Tochiotome25 on paras.

Tochiotome25 no Theme on ihana kappale kaikinpuolin: iloinen meininki, nopeat säkeistöt, päähänjäävä kertosäe ja Yayoin englanti toisessa säkeistössä. Hnngh!
B-kappale Ichigo Kinenbi (いちご記念日) on yllätys yllätys myös jotain mansikkaista, mutta rauhallisempaa. Sellainen mukava kappale, jota voisi kuunnella auringon laskiessa horisonttiin samalla kun söisi mansikoita.

Molemmista kappaleista on sinkulla (sekä muilla ryhmän singleillä) instrumentaali-versiot, joten esimerkiksi fanidubbaajille singlet ovat varmasti kivoja julkaisuja.

Toisesta singlestä Ichigo Hakasesta tilasin version Chi.

Kappale, joka tuntuu olevan ryhmän paras kappale ja eniten mainostettu single noin yleensä. Kappale on tosiaan iso energiapiikki ja video on täynnä mansikoita. Kertosäe ja kertosäkeen tanssi on suhteellisen helppo, asut taas ovat vieläkin käytössä.

B-puolena tässä versiossa on voimaballadi Kono Machi De (この街で). En osaa japania niin hyvin että voisin kertoa mistä kappale kertoo, mutta oletettavasti kuinka kotikaupunki Tochigi on ihana ja mansikat siellä herkullisia.

Kolmas single GYO-ZA PARTY ja versio GI. En tosiaan viitsinyt kaikkia yhdeksää versiota kaikista singleistä tilata, joten tilasin mielikuvituksellisesti versiot, joista muodostuisi hyllyyn sana Tochigi.

GYO-ZA PARTY ei ole lempikappaleeni ryhmältä - siitäkin huolimatta että se soi huolestuttavan usein päässäni. Hyvä kappale joka tapauksessa, T25 ei julkaise huonoja kappaleita!

Mirai ni Tatte Ima mo Mite (未来に立って今を見て) on aika tyypillinen b-puolikappale. En ole kamalasti ehtinyt tätä kuuntelemaan, joten en uskalla sanoa mitään. Rauhallisempi, mutta nopeampitempoinen kuin Kono Machi De.

Visuaalisesti GYO-ZA PARTY on paras näistä Tochiotome25-sinkuista. Kansipaperien grafiikka on aivan ihanaa katsottavaa!

Että sellaista paljastui laatikosta. Suosittelen jokaista näistä julkaisuista, jos vähääkään heräsi kiinnostus. 

#7 Tochiotome25 ja lyhyt historiikki

Takarivi v-o: Hitomi, Karin, Mao, Eri
Eturivi v-o: Yayoi, Ai, Yurika
alkuperäinen

Tochiotome25 on tosiaan yksi lempiryhmistäni, ja nyt kun sain käsiini heidän singlensä, saatoin myös kaivaa esille kaikki entisetkin jäsenet. Ryhmä on tosiaan vuodesta 2010 ollut olemassa - ja kuten idoliryhmiin tuntuu kuuluvan, jäsenet vaihtuvat kuin lapsen kurahanskat päiväkodissa. Yhteensä T25:ssa on ollut jäseniä 15, nykyään tosiaan siis vain kuvassa olevat seitsemän.

とちおとめ25のテーマ 

[Tochiotome25 no Theme]

Tochiotome25:n ensimmäinen single Tochiotome25 no Theme julkaistiin yhdeksän tytön kokoonpanolla 29. elokuuta 2012.

Jäsenistö:

Ai (あい)

Eri (えり)

Karin (かりん)

Kurumi (くるみ)

Madoka (まどか)

Mei (メイ)

Yayoi (やよい)

Akina (あきな)

Mirai (みらい)

Olen hyvin pahoillani, mikäli joidenkin jäsenten kohdalla ei ole oikeaa kuvaa tai kuvassa oleva tyttö on joku toinen. Jotkut tytöt ovat olleet vain yhden singlen ajan, eikä ryhmällä ole kansainvälistä fanikantaa, joka olisi seurannut ryhmää alusta asti.

いちごハカセ 

[Ichigo Hakase]

Ryhmän toinen single Ichigo Hakase julkaistiin tällä kertaa kymmenellä tytöllä 13. helmikuuta 2013.

Jäsenistössä jatkoivat Ai, Karin, Kurumi, Madoka, Mei ja Yayoi.

Ulkona porukasta olivat siis Eri, Mirai ja Akina.

Uudet tytöt:

Mai (まい)

Mao (まお)

Tsubasa (つばさ)

Anna (あんな)

GYO-ZA Party

Kolmas single GYO-ZA PARTY julkaistiin 28. elokuuta 2013. Tälläkin kertaa ryhmässä oli kymmenen tyttöä.

Ryhmässä jatkoivat Ai, Karin, Kurumi, Madoka, Yayoi, Mao ja Tsubasa.

Eri palasi takaisin.

Poissa ovat Mei, Mai ja Anna.

GYO-ZA PARTY oli kahden uuden tytön ensisingle:

Hitomi (ひとみ)

Yurika (ゆりか)

LOVE♥とちぎ

LOVE♥Tochigi

LOVE♥Tochigi-albumi julkaistiin 19. maaliskuuta 2014. Ylläoleva kappale on Dokka~n! Ichigo Sakusen (どっかーん！いちご作戦).

Mukana ovat edelleen Ai, Eri, Karin, Kurumi, Madoka, Yayoi, Mao, Hitomi ja Yurika. Ulkona on Tsubasa.

Tochiotome25:n neljäs single  和牛ファイヤー！(Wagyu Fire!)  julkaistaan 22. lokakuuta 2014. Jäsenistöstä on GYO-ZA PARTYn ja Wagyu Fire!:n välillä lähtenyt Madoka ja Kurumi. Madokan tarkasta poistumisajasta en osaa sanoa, mutta Kurumin lähtöpäivä oli kesäkuun 30.

Suomeksi: ryhmä jatkaa seitsemän tytön voimin. Tsemppiä Ai, Eri, Karin, Yayoi, Mao, Hitomi ja Yurika!

#6 Chururi Chururira

Harvoin jaksan enää yllättyä jpopin tai idolimusiikin monimuotoisuudesta ja omituisuudesta. Jokainen ryhmä kuitenkin eroaa toisista omalla kikallaan ja siksi on enää hyvin harvoja ryhmiä joiden erikoisuus on oikeasti erikoista.

Näistä harvoista ryhmistä Dempagumi.inc jättää sen siis mitä juuri katsoin-fiiliksen. Viimeisin ihmetys tuli juuri äsken, kun katsoin ryhmän uusimman musiikkivideon, Chururi Chururiran.

Miksi juoda enää kahvia kun pari kertaa tätä aiheuttaa saman kuin tupla-espresso?

#5 Desucon 2014

18. maaliskuuta taistelin Desuconin lipun itselleni 30 minuutin taistossa aikaan 18.03 ja aloitin kunnolla pukuni. Pitkästä aikaa ompelin, tilasin peruukin ja jännitin. Katselin ohjelmien kuvauksia Desuconi sivuilta.

Töiden vuoksi olin Lahdessa vasta seitsemän maissa, joten en silloin raahautunut Sibbelle kuin noutamaan ystäväni. Avajaiset jäivät näkemättä ja kokematta, mutta lauantaina olin sitten virkeämpi.

Pukuna minulla oli Anna Tamain asu PASSPO☆:n Natsuzora Hanabi-videolta. Täytyy paljastaa, että peruukin pitäminen oli kamalaa siinä pelossa, että karvakasa olisi valunut/liikkunut + päätäni kutitti milloin mistäkin. Erityisen kamalaa se oli DesuDance!:n aikana - niska limassa, peruukki päässä pomppien... Myöhemmin illalla peruukkisukkani lähti peruukin alta.

Lopulta se olikin väsynyttä 'Samaranna'-meininkiä.

Ohjelmista ehdin melkein kaikkiin haluamiini, ainoastaan lauantai-aamun Arina Tanemura-luento jäi välistä. Kävin mielestäni ihan kiitettävästi ohjelmissa, sillä listani näyttää tältä:

• Sailor Moon teki minusta feministin, lauantai klo14:30
• DesuDance!, lauantai klo19:00
• AKB0048 Guerrilla Live, lauantai klo20:00
• Pikkutytöt parrasvaloissa, sunnuntai klo10:00
• Henshineitä ja röyhelöunelmia – taikatyttöjen visuaalien ytimessä, sunnuntai klo14:30
• Päättäjäiset, sunnuntai klo16:00

SM-paneeli oli ihan okei, jollain tapaa jotain olisin toivonut lisää ja jotain olisin jättänyt pois. Ehkä keskusteluaiheina oli liian samankaltaisia aiheita, että niistä olisi voinut enää saada mitään järkevää ja erikoista sanottavaa. En tiedä oliko sillä vaikutusta, etten ole Sailor Moonia koskaan katsonut vaan se on ollut ikuisuuden siellä Katson sitten seuraavaksi-listalla. Ei ohjelma kuitenkaan tyhjäksi jättänyt, taikatyttöjutut on aina kivoja.

DesuDancea odotin ehkä eniten, sillä olin vuoden 2013 Desuconissa pitänyt siitä todella paljon ja ihana @PipaPiparminttu oli opetellut myös Gacharic Spinin Juicy Beatsin tanssin sitä varten! Ainoa huono puoli minun kohdallani oli tosiaan vain iso karvakasa päässä, joka tuntui valuvan tanssiessa takaraivoa pitkin.

AKB0048 Guerrilla Live oli lyhytkestoinen, AKBabesien AKB48-tanssiesitys, johon oli kiva päättää lauantain coneilu. Kannattaa kurkata ryhmän Desucon Frostbiten esitys kun vielä ehtii, 48-ryhmien musiikkia sisältävät videot katoavat yleensä aika haipakkaa Youtubesta.

Sunnuntai alkoikin Pikkutytöt parrasvaloissa-ohjelmalla, johon ikävä kyllä saavuin myöhässä. Aamu-ohjelmat ovat minulle huonoja, sillä pukeutuminen ynnä muu laittautuminen vei aikaa. Osa ohjelmasta jäi siis minulta näkemättä, mutta muuten, mikäli osin aamupöpperöltä muistan, oli ohjelma mukavaa seurattavaa. Olisin jotakin halunnut sanoa Japanin ja Suomen suojaikärajoista ja idolitytyistä, jotka 13-vuotiaina saavat jo julkaista kuvakirjat, mutten uskaltanut takapenkistä ruveta huutamaan. Toivottavasti ohjelman pystyy sitten myöhemmin katosmaan kokonaan netistä.

Henshineitä ja röyhelöunelmia oli oikeastaan juuri passeli ohjelma minulle, sillä olen tykästynyt taikatyttösarjoihin. Animea olen huono edelleen seuraamaan, mutta Ivrean aloitettua suomentamaan Madoka Magicaa en ole ihan ulkopuolella taikatyttöjutuista. Taikatyttöjen väreistä tulee jollain tasolla mieleen idolityttöjen värit, joista tulen joskus rustaamaan enemmänkin tänne. Lopussa nähtävät muodonmuutokset (=henshinit?) olivat kiva lisä ja aiheuttivat naurunpyrskähdyksiä myös minussa. Sain myös muutaman taikatyttöidolianimen katsottavaksi-listaan lisää.


Tosiaan, viikonloppu meni peruukki päässä ja ei-enää-ikinä-uudestaan sitä! Ei ainakaan märillä hiuksilla peruukkisukkaa päähän, sen vannon. Lauantain asuna oli Anna Tamai, sunnuntaina pukeuduin suurimmaksi osaksi shoppailtuun Akari Uemuran vaatteisiin Ten Made Nobore!-singlestä.

 Kuvista iso kiitos ihanalle Veloniadalle!
www.facebook.com/VeloniadaPhotography
http://veloniada.deviantart.com

NachuAnna-rakkautta

#4 Kesäkipaleita

Animea tai mangaa edes joskus lukeneet tietävät pakolliset ranta- ja kesäfestivaali-jaksot. Kaikki japanilaiset tuskin viettävät koko kesälomaansa kesäfestivaaleilla yukatassa ilotulituksia katsellen tai rannalla bikineissä grillaten, mutta ajatus siitä lienee samankaltainen kuin suomalaisten talvella pulkkamäkeen ja hiihtämään ja luistelemaan-meininki. Käsi ylös kuka ei allekirjoittaneen tavoin käynyt missään näistä kolmesta runsaan lumitilanteen takia viime talvena.

Suomalainen idoliryhmä siis julkaisisi jo marraskuussa talvisinglejä, joissa nauretaan lumessa söpöt toppatakit päällä, rakennetaan lumiukkoja, lasketaan pulkalla, kaadutaan luistinradalla (tai mikä parempaa, järven jäällä!) ja ehkä käydään talviteemaisissa bikineissä avannossa. Sitä odotellessa. (Chotto!Chocolate ja muut tanssiryhmät, katson teitä.)

Kesän tietää olevan lähellä, sillä jo toukokuussa on mahdollista ostaa bikini-julkaisuja idoliryhmiltä, vaikka kuumin aika on siellä elokuun puolella.

48-ryhmiin kannattaa uimapukuvideoiden suhteen luottaa täysin, joka vuosi tulee ainakin AKB48:lta rannalla kuvattu video. Tänä vuonna se on Labrador Retviever, single joka sisältää äänestyslipun senbatsu electioniin (ks. lisätietoa täältä).

Oma henkilökohtainen lempparini AKB48:n kesäkappaleista on Manatsu no Sounds Good! (真夏のSounds good!). Mitään suurta syytä en osaa sanoa, mutta ehkäpä se, että kappale itsessään jää helposti mieleen ja tuo mieleen mökin, laiturin ja järven.

Muita AKB48:n kesäjulkaisuja ovat muun muassa Sayonara Crawl (さよならクロール)...

...Everyday, Kachuusha (Everyday、カチューシャ)...

...sekä Ponytail to Shushu (ポニーテールとシュシュ).

Harmi etten asu Hawaiilla, en vastustaisi kymmenien idolityttöjen kuvausten seuraamista. Toisaalta sen jälkeen saisi pyyhkiä kirakiraa silmistä.

S/mileage on Hello!Projectin ryhmistä kaikista idolein jos niin voi sanoa. Ryhmä on ainoa, joka on julkaissut bikinisinglen ja on verrattavissa moneen indie-ryhmään, jotka tekevät katukonsertteja ja ehkä pienen budjetin musiikkivideon. Dot Bikini (ドットビキニ) aiheuttikin jonkinlaisen kohahduksen fanien joukossa, sillä Hello!Projectilta ei liiemmin ole totuttu bikineihin kuin kuvakirjojen yhteyksissä.

Bikinit, tai uima-asut, eivät ole välttämättä uima-altaaseen ensimmäiseksi sopivia, mutta ryhmä esiintyi mainostamassa singleään juuri samat asut päällään. Muiden idoliryhmien kohdalla harvoin olen nähnyt tanssahtelua bikineissä lavalla yleisön edessä.

ka ka ka ka kesä bikiniiiit ♪

En seuraa SUPER☆GIRLS-ryhmää yhtään, tiedän ainoastaan sen että ryhmä kuuluu avexille, mutta MAX!Otome Kokoro (ＭＡＸ！乙女心) on minulle se numero 1 mitä kesäkappaleisiin tulee. Kuuntelen kappaletta pitkin vuotta siitäkin huolimatta, että vastaavanlainen perushömppä idolipoppi puuduttaa jossain vaiheessa.

Videossa toteutuu mukavasti koulujen loppuminen eli koulupuvun vaihto uimapukuihin, yukatassa ilotulitukset illan hämärtyessä sekä vesileikit (vesi-ilmapallojen viskominen sekä jumppapalloilla pomppiminen). Keskittymisharjoitukset lienee myös syytä mainita.

Rohkeuskokeet kuuluvat kesään, mutta harvemmin niistä tehdään idolikappaleita. Halloween on paljon suositumpi aihe sen suhteen.
Shiritsu Ebichu Chuugaku (私立恵比寿中学) nousi suuremman yleisön tietoon 2011 julkaisemalla nopeatahtisen ja hauskan singlen rohkeuskokeista hautuumaalla, Oh My Ghost? ~Watashi ga Akuryō ni Natte mo~ (オーマイゴースト？〜わたしが悪霊になっても〜).

EbiChun historiaan on mahtunut monen monta jäsenvaihdosta, mutta tällä hetkellä tyttöjä on kahdeksan (8). Ehkä tärkeintä, mitä ryhmästä voi sanoa, on kertoa sen olevan Momoiro Clover Z:n "pikkusiskoryhmä".

Morning Musume (モーニング娘。) on siinä mielessä ärsyttävä ryhmä, sillä heiltä ei löydy selkeää kesäsinkkua. Ainoastaan Manatsu no Kousen (真夏の光線) on kappale, jonka voi selkeästi sanoa olevan kesäkappale. Toisaalta, täytyy ottaa huomioon se, että MoMusu lähti muokkaamaan idolin kuvaa vasta 2000-luvun alussa.

Manatsu no Kousen on ryhmän 5. single ja kertoo keskikesän rakkaudesta noin pelkistettynä. Nykyajan idolinkuvaan eivät sanat ("Löysin poikaystävän ja olen niin onnellinen, en haluaisi kesän koskaan loppuvan") sopisi - kiiltokuva puhtoisesta tyttöystävästä rikkoutuisi.

BiS eli Brand-new Idol Society kohahdutti idolimaailmaa hetkellisesti kuvaamalla videon, jossa tytöt juoksevat metsässä alasti. Tosiasiassa heillä oli ihonväriset lateksiasut, mutta Youtubessa video on rankattu K-18 tavaraksi.

BiS on yksinkertaisesti ryhmä, jonka tavoite on olla idoliryhmä mahdollisimman epäidolimaisesti. Ryhmän videot ovat kaukana viattomasta söpöilystä - ne sisältävät väkivaltaa, seksuaalista väkivaltaa, pornomaisia vivahteita. Iloiselle mielelle videoiden, kuten DiE, katsomisesta ei välttämättä tule, mutta toisaalta videot avaavat omia silmiä: niin, olivatko idolit sittenkään niin onnellisia kuin oletetaan?

FiNAL DANCE on ryhmän viimeinen single ja juuri sen kunniaksi tytöt halusivat tehdä enemmän idolimaisemman videon. Sanat kertovat käsittääkseni enemmän ryhmän vaiheista ja tyttöjen fiiliksistä ennen ja jälkeen idolinuran (BiS lopettaa 6. kesäkuuta 2014) kuin itse kesästä, mutta toukokuun lopussa julkaistava single on yleisesti ottaen jollain tasolla kesäjulkaisu. Aurinkoisen kesävideon vuoksi kannattaa video edes kurkata.

Dempagumi.inc:n esittelinkin jo parilla sanalla tekstissäni Kolme vaihtoehtoa.
Nottobochi...Natsu (ノットボッチ...夏) on ryhmän 8. singlen, W.W.D. II, b-puoli. Nopealla haulla löysin Tokyo Girls' Updaten sivuilta englanninkieliset sanat kappaleelle, olkaa hyvä!

Dempagumi.inc:n tapaan kappale on nopeatempoinen ja aiheuttaa sokerihumalan mikäli katsoo videota samaan aikaan. Erikoiset uimapuvut videolla tuskin soveltuvat uimiseen, mutta kappaletta olisi mukava kuunnella rannalla.

Entisistä Hello Pro Eggsuista koostuva THE Possible debutoi jo vuonna 2006, mutta on jäänyt vähemmälle huomiolle ryhmän ollessa TNX:n alainen Hello!Projectin sijaan.

Otobe! Be Ambitious!( 乙女! Be Ambitious! ) on THE Possiblen 8. single ja se on julkaistu syyskuun 11. päivä 2013. Värikkäässä videossa tytöt haastavat itsensä laskuvarjohyppyyn. 

Koetko vääryyttä siitä, että jokin älyttömän ihana ja kesäinen kipale jäi mainitsematta? Heitä kommenttia~! Idoliryhmiä on niin paljon, ettei kaikesta voi edes tällainen suomalainen idoli-wota tietää ;)

"Minkä värisen uimapuvun laittaisin tänään"

)