#11 Berryz Kobon ikuinen laulu

Berryz Kobon hiatus häämöttää edessä, ja muutama viikko sitten iskettiin Youtubeen ryhmän viimeisen singlen toisen a-puolen musiikkivideo, Towa no Uta. Mikäli jonkinsortin kääntäjällä tehty käännös on luotettava, niin suomeksi kappale kääntyisi kutakuinkin Ikuinen laulu -muotoon.

Uudelle fanille kappale ei välttämättä aiheuta mitään tuntemuksia, mutta minun täytyy myöntää, että ne ~neljä vuotta, jotka olen ryhmää kuunnellut, aiheuttavat haikeutta. Ehkä hieman avaan Berryzin historiaa ja omaa näkökantaani.

Ensimmäiseksi aloitan ryhmän ensisinglestä, Anata Nashi de wa Ikite Yukenaista. Kaikki se symboliikka, jota Hello!Projectin videoissa on hyvin, hyvin vähän, pistää herkistelemään. Ehkäpä eniten nyt se, että Towa no Utan asut muistuttavat etäisesti Anata Nashi-pukuja. Taustakin on saatu näyttämään vähän jäähallilta - tai ainakin sinnepäin.

Berryz Kobo koottiin aikoinaan kahdeksasta Hello!Project Kidsistä (ハロー！プロジェクト・キッズ), jotka oli otettu Hello!Projectiin ilmeisesti luomaan jonkinlainen pikkusiskoryhmä Morning Musumelle. Jostain syystä faneille on oleellista huomauttaa tässä vaiheessa, että Mai Hagirawa (nykyisin °C-uten jäsen) oli 6, kun H!P Kidsit esiteltiin yleisölle vuonna 2002. Vanhin tytöistä oli Erika Umeda, joka myöhemmin debutoi °C-utessa (valmistui tosin 2009). Hän oli 11-vuotias.

H!P Kidsit tekivät pääosin sitä, mitä Hello Pro Kenshuuseit tekevät nykyään tai mitä Hello Pro Eggsut tekivät: he tanssivat konserteissa ja esiintyivät musiikkivideoilla.

2002 Maasa Sudo (Berryz), Risako Sugaya (Berryz), Airi Suzuki (°C-ute) ja Mai Hagiwara valittiin 4KIDS-nimiseen kokoonpanoon, jolla oli pieni rooli MiniMoni the Movie Okashi na Daibouken! -elokuvassa. Suosittelen lämpimästi katsomaan sen, se on oikeasti hauska hölmöydestään huolimatta.

Muodostettiinpa muistakin tytöistä kaksi ryhmää vuonna 2003: Aa! Reina Tanakan ja ZYX Mari Yaguchin kanssa.
Aa!:n jäseninä olivat Miyabi Natsuyaki (myöhemmin Berryz) ja Airi Suzuki, ZYX:n kuuluivat Momoko Tsugunaga (Berryz), Maimi Yajima (°C-ute), Erika Umeda (°C-ute), Megumi Murakami (°C-ute) ja Saki Shimizu (Berryz).

Tietenkin siitä voi jälkikäteen keskustella, olivatko kappaleet loppujen lopuksi niin kivoja noin 10-vuotiaille tytöille, vaikka ne ovatkin niitä parhaimpia kipaleita noilta vuosilta.

Kaikkien 12 tytön esiintyimen musiikkivideolla oli kuitenkin Morning Musumen ja Maki Goton kanssa tehty yhteiskappale, Ganbacchae!. Se tehtiin Koinu Dan no Monogatari -nimiseen elokuvaan, jossa juonena taisi olla orvolle koiranpennulle uuden kodin etsiminen. Tähtinä elokuvassa olivat H!P Kidsit ja Morning Musumen jäsenet.

Vuosi 2003 oli aikamoista haipakkaa nuorille tytöille ja 2004 Saki Shimizu, Momoko Tsugunaga, Chinami Tokunaga, Maasa Sudo, Miyabi Natsuyaki, Yurina Kumai, Maiha Ishimura ja Risako Sugaya julkistettiin uuden ryhmän jäsenistöksi. Ryhmän nimeksi annettiin, yllätys yllätys, Berryz Kobo.

Nimi tarkoittaa jotakin yhteistyötä lasten kanssa, joten vaikka se tuntuukin lapselliselta täysi-ikäisten naisten ryhmän nimeksi, täytyy muistaa jäsenten olleen 10-13-vuotiaita tuolloin. Hurjalta voi tuntua myös se ikä, jolla he aloittivat ryhmässä. Toisaalta, nykyisin jonkilainen ideaalinen ikä aloitta idolius on siinä 12-ikävuoden paikkeilla.

Olen pitkään myös miettinyt, miksi ihmeessä ryhmä tehtiin niin nuorista tytöistä - jotta vanhoilla miehillä olisi jotain silmäniloa? Ehkei nyt ihan.

Ryhmä on  vaikuttanut monen nykypäivän idoliin esikuvana: AKB48:n Minami Minegishi haki myös Hello!Project Kidseihin, entinen jäsen Atsuko Maeda käsittääkseni halusi idoliksi juuri Berryz Kobon ansiosta. Se, että näkee itsensä ikäisiä tyttöjä lavalla laulamassa, laukaisee ajatuksen jos he pystyvät tuohon, niin sitten pystyn minäkin.
Ja olihan Suomessakin Ella ja Aleksi.

Berryz Kobo on nykyisistä ryhmistä ainoa Juice=Juicen lisäksi, joka on pysynyt yhtä jäsentä lukuunottamatta koossa samalla jäsenistöllä. Vuonna 2005 Maiha Ishimura valmistui, todennäköisesti keskittyäkseen koulunkäyntiin. Maihan viimeiseksi singleksi jäi 21ji Made no Cinderella.

Rupesin itse siinä 2010 puolessavälissä kiinnostumaan muista Hello!Projectin ryhmistä, sillä olin MiniMonit ja W:t kolunnut jo läpi. Berryz Kobo oli jotenkin luonteva jatkumo ja single Shining Power olikin ensimmäinen Berryz-julkaisu, jonka etenemistä olen seurannut.

Etenemisellä siis tarkoitan nimen julkistamista, asujen jännittämistä, kappaleen radiorippauksien odottelua ja lopulta innostusta musiikkivideosta. En Shining Powerin tyylisistä kappaleista kamalasti oikeasti innostu, mutta se, että näkee miten asiat julkaistaan asia kerrallaan, oli siistiä. Aivan erilaista, kuin vanhojen kappaleiden kuunteleminen. Vanhat singlet ovat hyviä siksi, että ne nyt vain ovat sinkkuja jotka on julkaistu vuonna kivi ja nakki. Esimerkiksi Morning Musumen Roman~MY DEAR BOY~ tuskin olisi iskenyt niin kovaa jos olisin voinut seurata sinkkua julkistamisesta musiikkivideoon asti. Mutta se, että voi sanoa odottaneensa jotain toisenlaista tai kertovansa mitä biisin nimestä tulee mieleen - ei sitä kymmenen vuotta sitten julkaistuista kappaleista voi sanoa.

Shining Powerista seuranneet singlet Heroine ni Narou ka! ja Ai no Dangan ovat suosikkisinkkujani ryhmältä. Muistaakseni luukutin varsinkin viimeksi mainittua paljon.

Berryz oli ensimmäinen ryhmä, joka sai Youtube-kanavan 2010 ja Shining Power oli ensimmäisiä videoita, jotka julkaistiin sitä kautta. Viralliseksi kanava varmistui silloin - kuka muka olisi saanut käsiinsä koko videon?

Muistan fanityttöilleeni vaarillani, kun Heroine ni Narou ka!:n video julkaistiin. Tytöt näyttivät Lady Gagalta Poker Face -videosta (Gagan ensimmäinen albumi on muuten aivan mahtava) ja ai että, elektronista jumputusta. Jälkikäteen voin todeta, että laatu on ainakin parantunut. Videot julkaistiin vain 480p -kokoisina ja bassosta ei ollut tietoakaan. Musiikin laatu on myös noin muuten aika huono että korviin sattuu.

Kappaleet tuovat mieleen seitsemännen luokan talven ja fiiliksen siitä, kuinka kaikki oli uutta ja jännää ja olen osa jotain isompaa muutosta. No, periaatteessa kai olinkin, ainakin sivustaseuraajana. 2011 Morning Musumen 9. ja 10. generaatio sekä S/mileagen 2. generaatio julkaistiin ja S/mileagen ensimmäinen generaatio kutistui puoleen. Toisin sanoen vuosi 2011 aloitti, jälkikäteen edelleen tarkasteltuna, uuden aikakauden Hello!Projectissa. Odotan innolla sitä päivää, kun Hello!Projectin yhteiskonsertissa seisovat vain vuoden 2011 jälkeen debutoineet tytöt.

Vuoden 2011 kuuntelin ainakin Berryz Koboa, S/mileagea ja °C-utea, sillä Morning Musume ei rehellisesti sanottuna kiinnostanut. 9. generaation tytöt eivät aiheuttaneet lempijäsen-fiilistä ja muiden ryhmien vanha tuotanto oli kuunneltava läpi jotta en olisi ihan hoomoilasena uusien julkaisujen edessä.

Kivan vuoden päätti Aa, Yoru ga Akeru, joka ei kyllä mikään Berryz Kobon parhain kappale ole. Jokin siinä kappaleen tyylissä, sävelkulussa tai soitinvalinnoissa tökkii.

Vuonna 2012 julkaistiin supersankariteemainen Be Genki <Naseba Naru!>. Kappale ei kamalaa kannatusta saanut ja muistaakseni sen myynti ei ole ryhmän parhainta. Hassua kyllä, minä taas tykkään biisin lapsellisuudesta ja nopeatempoisesta rytmistä.

Eräs tuttuni kuitenkin totesi, etteivät ihmiset välttämättä ymmärtäneet sinkun hauskaa ideaa - vuonna 2012 Marvelin The Avengers-elokuva tuli elokuvateattereihin: supersankareita. Yksi singlen kansikuvista muistuttaakin jollain tasolla The Avengersin promootiojulistetta. En tosin saanut tietoa, onko se vain nerokas kuvanmuokkaus vai ihan oikeasti yksi kansikuvien sisälehdistä...

Berryz rupesi jotenkin keräämään suosiota ulkomailla ja heidän seuraava, 29. single cha cha SING, on cover tunnetun Thaimaalaisen Bird -artistin suosituin kappale. Myös b-puoli Loving You Too Much on alunperin hänen kappaleensa. Toisena b-kappaleena singlellä on Momochi! Yurushite nyan♡ Taisou, joka esitettiin jossain Hello!Projectin yhteiskonsertissa aloituskappaleena siten, että kaikilla paitsi itse Momokolla oli Momochi-uchiwa.

Jos joskus järjestän flash mobin, kappaleena ja tanssina on sitten juuri tämä.

Ryhmä alkoi taas vaihteeksi kiinnostamaan minua uudelleen, sillä vuonna 2012 Morning Musumen 10th generaatio vain sai enemmän ja enemmän huomiota, uuden nousun aloittanut One•Two•Three julkaistiin ja Masaki Sato vei sydäntäni - ja kuuntelin enemmän Berryz Kobon vuosien 2008-2009 aikaisia sinkkuja. Sen hetkinen Berryz ei siis kiinnostanut paljoakaan.

Vuonna 2013 julkaistiin ihan hauska renkutus Asian Celebration, ehkä ajatuksena saada huomiota Japanin ulkopuolella. Sitä seuraava single oli mielestäni tylsä kaksois a-puoleinen Golden Chinatown / Sayonara Usotsuki no Watashi, joista jälkimmäinen oli enemmän mieleeni. Rupesi tuntumaan siltä, ettei Berryz Koboon enää panosteta ja että ryhmä valmistautuisi liukumaan hitaasti pois idolimaailmasta.

Kappaleet, joita ryhmälle annettiin julkaistaviksi, olivat tylsiä ja niistä puuttui edes se yksikin koukuttava elementti. Olenkin jälkikäteen miettinyt, olisiko esimerkiksi juuri Golden Chinatown myynyt paremmin C-uten julkaisemana. Varmasti olisi, sillä samalla kun Berryzin voimana on vahva ystävyys jäsenten kesken, niin C-uten sisällä esimerkiksi Chisato Okai harjoitteli ahkerammin ja on nykyään Airi Suzukin ohella toinen päälaulajista. Ennen päälaulajina olivat Airi ja Maimi Yajima. Toisaalta C-ute on myös menettänyt jäseniä ja joutunut siksi kampeamaan motivaatiota kehittymällä laulamisessa, tanssimisessa ja esiintymisessä. Berryzin on vain tarvinnut pysyä yhtenä ryhmänä ja oppia uusi kappale - missään vaiheessa ei porukan tulevaisuus ole käsittääkseni ollut vaakalaudalla.

33. single Motto Zutto ni Issho ni Itakatta / ROCK Erotic on vuoden 2013 lempparisinkkujani Hello!Projectilta, mutta siinä vaiheessa tuli jo ajatus: joko nyt? Onko nyt Berryz Kobon aika valmistua Hello!Projectista ja idolimaailmasta?
ROCK Erotic on aika fanityttönosebleed-matskua eikä kappalekaan ole sen huonompi. (Toisaalta - vuonna 2013 Hello!Project rupesi toteuttamaan ns. Cool Hello -tyyliä, eli muutetaan H!Pn logo lapsekkaasta asiantuntevamman näköiseksi ja ryhmien imagot muutetaan siistimmiksi ja no, coolimmaksi)

Sen sijaan Motto Zutto ni Issho ni Itakatta on jollain tasolla voimaballadi, joka kertoo jättämisen tuskasta. Suomeksi nimi vääntyisi Haluaisin olla kanssasi pidempään. En ollut ainoa, joka epäili tämän olevan Berryz Kobon viimeisiä singlejä.

Itse asiassa Berryzin jäsenet ovat kertoneet miettineensä vuosi sitten, siis vuonna 2013, haluavansa jo lopettaa.


Seuraava single on mielestäni samaa luokkaa Golden Chinatownin kanssa: tylsä a-puoli 1 ja elektroninen ihan kiva a-puoli 2. Sinkun nimi on Otona no Yo! / 1-Oku 3-Senman Sou Diet Oukoku ja tästä Otona no Yo! on puuduttava ja 1-Oku 3-senman Sou Diet Oukoku kiva elektroniikkajumputus. Myöhemmin rupesin kyllä Otona no Yo!:sta diggailemaan vähän enemmän kun tämänhetkinen lemppariharjoittelijani Hikaru Inoue esitti sen Hello! Pro Kenshuuseiden testauskonsertissa, jossa tytöistä valitaan parhaat laulajat, tanssijat ja yleisön suosikki. "Dieettikappale" taas ihanaa keskiyön jumputusta, jota kuuntelee kun ei muukaan iske.

Harmi, ettei single ollut yhtä hyvä kuin edeltäjänsä, mutta toisaalta annan anteeksi kokonaisuuden tylsyyden: oletettavasti jomman kumman a-puolen olisi pitänyt olla Hadaka no Kuchizuke, joka annettiinkin Juice=Juicelle. Biisi vaihdettiin Hadaka no Hadaka no Hadaka no KISS -nimiseksi. Alunperin kappale oli siis Berryz Kobolle tehty.

Tämän jälkeen Berryz Kobo julkaisi toisen kokoelma-albuminsa helmikuussa 2014 ja seuraavan (kevään) konserttikiertueen nimi oli And I Can't Live Without You (Anata Nashia mukaillen). 35. singlen nimeksi julkaistiin Ai wa Itsumo Kimi no Nakani / Futsuu, Idol 10nen Yatterannai Desho!? ja sinkku putkahti ulos kesäkuussa.

Vielä edelleen varsinkin Ai wa Itsumo Kimi no Nakani aiheuttaa minussa "ei perhana"-fiiliksen. Ei perhana kun on hyvä kappale. Ei perhana kun on mahtava video. Ei perhana kun on tämä asenne. En ole Hello!Projectin tansseja opetellut sitten Juice=Juicen Ijiwaru Shinaide Dakishimete yon (2013) jälkeen, mutta tämä oli pakko opetella.

Futsuu, Idol 10nen Yatterannai Desho!?:n sanoma on, että harva idoli jaksaa kymmentä vuotta tehdä duunia idolina mutta, Berryz Kobo jaksaa. Näytti siltä, että Berryz Kobo ei sittenkään, epäilyksistäni huolimatta, lopettaisi. Ryhmä jatkaisi ainakin vielä pari vuotta.

Kunnes elokuun 2. päivä Hello!Projectin yhteiskonsertissa tuli uutinen: Berryz Kobo jää määrittelemättömän pituiselle tauolle vuonna 2015.

Kummasti rupesi Futsuu, Idol 10nen Yatterannai Desho!?:n sanat tuntumaan haikeilta ja raadollisilta. Niin. Japanissa on ihan normaalia, että nainen on jo naimisissa 20-vuotiaana ja synnyttää esikoisen alle 30-vuotiaana. Berryz Kobon jäsenet ovat kaikki yli 20-vuotiaita naisia, jotka ovat olleet julkisuudessa yli kymmenen vuotta. Normaalia koulutytön elämää ei ole ollut, vaan se on mennyt idolihommien ohessa.

Haikealta tuntuu päästää ryhmästä irti, mutta toisaalta sitä haluaa vain jäsenten hyvinvointia. Toisaalta harmittaa kyllä tapa, jolla asian annettiin edetä: annettiin yleisön olettaa, ettei ryhmä nyt ainakaan vielä lopettaisi. Samoin tehtiin 2010 Melon Kinenbille: he julkaisivat albumin MELON'S NOT DEAD kymmenvuotista uraansa julkistaen ja ilmoittivat pari päivää albumin julkaisun jälkeen lopettavansa. Tätä oli edeltänyt aiemmin, 2009, Elder Clubin valmistuminen Hello!Projectista.

Berryz Kobon viimeinen single Romance wo Katatte / Towa no Uta on jo nyt heidän parhaiten myynyt single. Se myi ensimmäisenä päivänään yli 60,000 kopiota. Viimeinen albumi, oletettavasti singlekokoelma, julkaistaan 21. tammikuuta ja viimeinen konsertti ennen tauolle jäämistään pidetään Budokanilla 3. maaliskuuta 2015.

Tauko on nätimpi sana ryhmän lopettamiselle, mutta selvää on, ettei ryhmä ole palaamassa ainakaan muutamaan vuoteen - ellei nyt vieraaksi Hello!Projectin uudenvuoden konsertteihin (kuten 2013 T&C Bomber ja Melon Kinebi, sekä se osa mikä Ongaku Gataksesta on jäljellä).