#24 Babymetal: BABYMETAL

Babymetalin ensimmäinen albumi, BABYMETAL, saapui hiljattain omaan postilaatikkooni. Alunperin olin suunnitellut tilaavani albumin tuttuna Japani-versiona, mutta kun tieto eurooppalaisena julkaisuna kiiri korviini, päätin ostaa albumin sellaisena. Virallisen tahon mukaan albumi nimittäin julkaistaisiin MYÖS täällä takapajula-Suomessa, jonne ryhmä ei ole vielä saapunut konsertoimaan. Liekö ihan tapahtumajärjestäjien epäröintiä, ettei ryhmä ole millään tämän kesän festareilla, kun poppoo kuitenkin kiersi jo viime vuonna Euroopan isoimpia metallifestareita?

Seurailin Levykauppa Äxän sivuja ennen julkaisupäivää, mutta albumia ei vielä näkynyt listattuna. Nyt heinäkuun alussa muistin albumin mahdollisen olemassaolon, avasin Äxän sivut ja heitin albumin ostoskärryyn. Tilasin albumin postiennakolla, joten maksoin Limited edition-versiosta kaikkine kuluineen 27,90€.

En ole oikein varma onko CD+DVD -painos sen erikoisempi kuin pelkän CD:n sisältävä, mutta on sitä kiva vähän hifistellä. Eurooppapainoksena albumi on joka tapauksessa, posteineenkin, halvempi kuin Japani-versio.

Erona Japani-versioon ja Eurooppa-painokseen on kappalelista: jälkimmäisen DVD sisältää vain musiikkivideoita, Japanissa julkaistu videoiden lisäksi muutaman konserttiklipin. Eurooppa-painos sisältää lisäksi Road of Resistancen ja Gimme Chocolate!!!-biisin liveaudion. Muutoin CD:n kappalelista on sama .

En ole pahvikotelojulkaisujen fani, sillä levyt eivät pysy yhtä helposti paikoillaan kuin normaaleissa muovikansissa. Paketti on silti nätti, siisti ja loppupeleissä tyylikäs. Albumin sisällä ovat romajisoidut sanat erillisellä paperilla, mikä on kiva huomionosoitus ulkomaalaisille japanilaisia merkkejä taitamattomille faneille.

Babymetal on yhtyeenä mukava piristys: mielenkiintoinen konsepti idoliryhmäksi, mielenkiintoinen konsepti metallibändiksi. Babymetalista on helppo pitää, sillä porukassa on vähän kaikkea - Megitsune hakee enka-vaikutteita, Ii Ne! sisältää räppiä (tai jotain sen kaltaista). Kaikkia paukkuja ei onneksi ole ladattu yhteen biisiin eikä ryhmää ole luotu kieli poskessa.

Albumina BABYMETAL puolestaan on täysi reilun tunnin mittainen paketti. Mikään kappale ei tunnu tyypilliseltä albumibiisiltä, joka on tehty ja jota ei vaivannäön vuoksi viitsitä heittää poiskaan, vaan dumpataan albumille. BABYMETAL on albumina jämäkkää tykitystä ja kun se on soitettu kokonaan läpi, on hämmentynyt ja väsynyt olo. Miten niin albumi soitettiin alusta loppuun? Laitetaas uudestaan pyörimään.

Suosittelen albumin hankkimista omaan hyllyyn, vaikka ei idoleista tai metallista pitäisi. Albumi on upea, ja jos minulta kysytään, niin yksi niistä albumeista jotka jokaisen pitäisi edes kerran elämänsä aikana kuunnella läpi.