#17 Kangadzungel XXL ja kissakahvila

Olen jo jonkun aikaa halunnut käydä Tallinnassa kangasostoksilla. Olen kuullut urbaaneja legendoja isosta kangaskaupasta, joka on täynnä halpaa kangasta. Päätimme ystäväni kanssa lähteä katsomaan, oliko legenda totta.
Matka Tallinnaan on arkisin (meno-paluu) 16€ aikuiselta - tiedä sitten olisiko ollut halvempi hiihtolomaviikkojen ulkopuolella. Viikonloppuisin hinta on muistaakseni yli kahdenkympin. Ei siis mikään paha summa.

Sää oli todella ihana ja lämmin. Itse olin kuitenkin varautunut kylmempään säähän, sillä Helsingissä oli taivas ollut pilvinen ja Länsisatamassa tuuli jäinen. Aurinko paistoi koko matkan silmiin, mutta paha siitä on valittaa. Hyvä jos valoa näkee talvikuukausien aikana ollenkaan!

Matka satamasta Kangadzungel XXL:ään kesti kävellen puolisen tuntia ja itse matka oli tassuttelua suoraan eteenpäin pitkin Joë-nimistä tietä.

Stockmannkin löytyi helposti. Viimeksi sitä ei löytynyt, sillä olimme lähteneet Vanhasta kaupungista - eli täysin vastakkaisesta suunnasta etsimään.

Vinkki: jos on päivämatkalla, kannattanee valita kangaskaupan/Stockmannin ja Vanhan kaupungin väliltä. Me olimme kangaskauppaa metsästämässä ja Vanhan kaupungin tarpeeksi monta kertaa kiertäneitä, joten jätimme sen ihan suosiolla väliin.

Kangadzungel XXL täytyy toisaalta itse etsiä, sillä paikan päälle ei voi eksyä vahingossa. Mutta kun sitä etsii, niin se löytyy helposti. Joë-tieltä kääntyy vasemmalle ja eteen aukeaa erotiikkakauppojen mainoksia. Niiden ohi kun kävelee, löytää paikan.

Vielä kaupan ovella totesin ystävälleni, että vielä voimme kääntyä ympäri. Olimme kyllä varautuneet kankaiden määrään, mutta toisaalta ei siihen pystynyt kunnolla varautumaan.

En kehdannut kuvailla itse kaupassa, mutta se oli iso. Todella iso. Ensin eteen avautuivat verhokankaat ja muut sisutuskankaat. Vasemmalle kun kääntyi, näki vain kangasta kangasta kangasta. Eri värejä, laatujen mukaan värijärjestyksessä. Seinillä, pöydillä. Ei siinä osannut kuin nauraa. Ei jumaliste. Ja eteenpäin kävellessä avautui näkymä kulman ympäri: lisää kangasta. Ja helmiä. Koruja. Käsineitä. Kävelimme vielä eteenpäin ja nyt näimme vihdoin kaupan loppuvan.

Kuvailisin Kangadzungel XXL:ää Eurokankaan, Ninjan ja Sinooperin risteytykseksi. Ja sekin kerrattuna seitsemällä. Vetoketjuja löytyi jokaisesta väristä aina 10cm pituisista pätkistä 150cm pituuteen asti. Rautalankoja löytyi ties mitä väriä. Kuminauhasta nyt puhumattakaan. Helmiä oli sekä valmiina koruina että omissa pusseissaan.

Mikäli wanhojen puvun haluaisi itse kasata, kaikki mitä tarvitsee löytyisi tuosta paikasta. Ei ihme että moni cosplayta harrastava tulee takaisin kantaen kymmentä metriä kangasta.

Itse löysin kuitenkin vain kaksi metriä kangasta enkä oikeastaan edes sitä mitä olin lähtenyt etsimään. Ensi kerralla otan mukaani enemmän pukuiluvaihtoehtoja. En viitsinyt nimittäin ostaa huvin vuoksi jotain kivaa mekkokangasta jota en välttämättä koskaaan tekisi.

Saimme ostokset tehtyä ja käynnissä olevan kampanjan ansiosta yhteissummaksi tuli vain 25€. Kampanja on ilmeisesti maaliskuuhun asti käynnissä, joten sinne siis. Emme olisi koskaan Eurokankaassa päässeet yhtä halvalla.

Päätimme käydä kahvilla ennen lähtöä takaisin satamaan. Ja kas, bongasimme tien toiselta puolelta kuuluisan kissakahvilan! Emme ole kumpikaan kissaihmisiä, mutta astuimme silti sisälle. Siis sen jälkeen kun työntekijä oli avannut toisen sisäoven.

Istuimme pöytään ja eteen tuotiin ohjeet kissakahvilassa oloon. Samassa pakassa oli myös ruokalista ja allekirjoituslomake, jossa myönsimme ymmärtäneemme kissakahvilan säännöt. Ruokalistan ja ohjeet saa viroksi, englanniksi ja suomeksi.

Suosittelen!

Tilasimme chai-teetä ja vohvelit. En viitsinyt sen kummempaa tilata, sillä vaikka laktaasinappeja popsinkin varuilta, en halunnut ottaa riskiä laktoosin vuoksi. Missään ei nimittäin mainittu mahdollisista dieeteistä.

Paikka oli joka tapauksessa ihanan rauhallinen pysähdyshetki, vaikka paikalla olleet suomalaiset naperot juoksivatkin kissojen perässä. Kissasta kyllä näkee, milloin sitä ei huvita leikkiä. Ihmettelen siis, mikseivät vanhemmat sanoneet lapsilleen asiasta.

Miljöönä kissakahvila Nurri oli todella mukava. Tila oli avara, taustalla soi kissoja (ja meitä ihmisiäkin) rauhoittava musiikki. Kissoja oli liikkeellä viisi, tiedä sitten olisiko niitä ollut useampi paikalla. Katonrajassa näkyi kissojen rata ja koloja, joissa nukkua.

Kissakahvilaan kannattaa mennä ajan kanssa. Paikalta on kuitenkin se puoli tuntia takaisin satamaan, joten viimetinkaan kahvilaa ei kannata jättää.

Kahvilassa on myös sisäänpääsymaksu, opiskelijoilta ja eläkeläisiltä 2,5€, aikuisilta 5€. Maksu maksettiin tilauksen yhteydessä. Yhteensä pääsimme siis alle viidellä eurolla kumpikin. Opiskelijakorttia tai muuta ei tarkistettu, vaikka sellaiset olisivat olleet mukana muutenkin. Opiskelijabudjetti ei siis kahvilaan kaadu.

Nopealla vertailulla matka Helsingistä Tampereen kissakahvilaan junalla keskiviikkona, meno-paluu, olisi yhteensä lähes 30€ opiskelijanakin. Mukaan ei ole laskettu menoja itse kahvilassa. Mikäli haluaa siis kissakahvilassa käydä, on halvinta lähteä arkena Tallinnaan.

Lopputuomio?
Hyvä reissu, no ragrets. Seuraavalla kerralla otan paperille kaikki asut joita haluaisin cossata. Kangadzungel XXL löytyy helposti kävellen ja eksyminen matkalla on vaikeaa. Kissakahvilassa leppoisa, mukava ja ystävällinen meininki - paikka sopii helposti rentoutumiseen kangasostosten jälkeen. Vaikka löytyikin vain yhtä kangasta, en valita. Maksoin siitä naurettavan vähän kuin mitä olisin Eurokankaassa maksanut.

Cosplaysuunnitelmat muuttuivat.
Joskus minut nähdään Kagome-Masakina.