lauantai 21. helmikuuta 2015

#19 Tyttövoimaa ysäriltä

En tiedä kuinka moni nykyteineistä tietää Spice Girlseista, 'spaissareista', ollenkaan. Myönnän, että yhtye on itsellenikin aika kaukainen käsite, sillä sen kulta-aika ajoittui oman syntymäni aikoihin. Kuitenkin, Spice Girls kuuluu mielestäni jonkinlaiseen yleissivistykseen ja onhan yhtye kaikista parhaiten myynyt tyttöbändi. Samalla listalla ovat muun muassa The Pussycat Dolls, AKB48 ja Morning Musume.

Spice Girls koottiin vuonna 1994 lähen samalla tavalla kuten idoliryhmät nykyäänkin: ilmoitus jossakin (tässä tapauksessa lehdessä), pidetään koelaulut ja valitaan voittajat. Ryhmän sisäinen toimivuus on tytöistä itsestään kiinni - joko sopeutuu tai lähtee. Koelauluista valittiin viisi tyttöä: Geri Halliwell, Victoria Adams (nyk. Beckham), Melanie Chisholm, Melanie Brown ja Michelle Stephenson. Viimeksi mainittu ei kuitenkaan kokenut olevansa valmis, joten hänen tilalleen otettiin Emma Bunton.

Ilmeisesti ura ei lähtenyt käyntiin tarpeeksi nopeasti, joten tytöt vaihtoivat levy-yhtiötä managerin selän takana. Vuonna 1996 julkaistiin ensisingle, Wannabe, joka rankkasi kymmenen viikkoa top10-listalla ja on edelleen kappale, jonka jokaisen tulisi ainakin tietää.

Ysärimusiikissa on ihan oma meininkinsä kuin missään muussa musiikissa. Olen tehnyt sen johtopäätöksen, että se fiilis tuleee kylmän sodan päättymisestä ja lamasta. Tutkimusten mukaan laman aikana kirkkaanpunainen huulipuna ja rimpsurömpsykorut rupeavat myymään enemmän - ehkä kansa halusi 90-luvun puolessa välissä jotain iloista ja huoletonta? Pohjamudista on hauskempi kiivetä takaisin ylös iloisen meiningin avulla, joten Spice Girls osui hyvään saumaan.


En tiedä millaisessa levityksessä Spice Girlsien julkaisut Suomessa olivat, mutta kiertäessäni tänään antiikkihallin levypuolta tein ihan hyvän löydön. Wannabe-single, 50snt. Nappasin sen mukaani.

no ragrets.
En ole pahemmin länsimaalaisia singlejulkaisuja nähnyt, joten pohdin hetken verran viitsinkö ostaa tämän. Hinta ei ollut mitenkään päätä huimaava, joten annoin sitten mennä. Länkkärisinkuissa harvemmin on muuta kuin itse nimikkokappale, mutta tämä sisälsi Wannaben lisäksi Bumber to Bumber -b-puolen ja nimikkokappaleen remiksin.

Single on aika tylsä jos vertaa j-idoliryhmien sinkkuihin: ei oikeastaan mitään ylimääräistä. Kansipaperissa pari kuvaa ja CD:ssä sininen väri päällä. Kansipaperi ei sisällä sanoja, mutta ne löytää tarvittaessa netin ihmeellisestä maailmasta.


Siinä missä Wannabe on iloinen popitus, on Bumber to Bumber tyyliltään enemmän RnB:tä. Single on ensisingleksi hyvä: se esittelee niin ryhmän iloisen puolen kuin myös sen aikuismaisen ja vakavan. Wannaben Vocal Slam-miksaus on aika tyypillinen ysärieuropop-jumputus. Hands down, 90-luvun europop on parasta musiikkia heti idoleiden jälkeen.

Spaissareissa on se huono puoli, ettei heidän kappaleitaan oikein kehtaa julkisesti kuunnella. Ja hölmöltähän heidän moovit näyttävät nykyään ja ai mikä myötähäpeä iskee kun katsoo pukeutumistakin. Mutta Spice Girls on silti yksi ikonisimmista tyttöbändeistä ikinä ja ehdottomasti kaiken hypetyksensä ansainnut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti