#30 Kesätavaraa'16

Siitä on aikaa, kun tilasin viimeksi Yesasiasta mitään. Sen vuoksi yllätyin täysin uudesta pakkauspaketin väristä (harmaan sijasta valkoinen!?) ja siitä, että se oli mahtunut postilaatikkoon. Loottipäivän saldo sisälsi suosikkeja ja julkaisuja, joiden tilaamista olen lykännyt turhan pitkään.

 ↓

Morning Musume '14 ja S/mileage yhdistivät vuonna 2014 voimansa LILIUM -Lilium Shojo Junketsu Kageki- (LILIUM －リリウム 少女純潔歌劇－) -musikaalissa. Musikaalista on tullut fanien keskuudessa hypetetty ja rakastettu - eikä suotta. Musikaalin juoni on seuraavanlainen:

In a sanatorium in the rainy forest, where vampire girls are undergoing rehabilitation, Sylvatica has gone missing. Lily is searching for her, but no one at the sanatorium seems to remember Sylvatica. Does Sylvatica really exist, or is she only a figment of Lily's imagination? As if trapped in a dream, Lily is ensnared in illusions. When the truth of the disappearance comes to light, the cruel fate of the vampire girls emerges. (Hello!Project Wiki)

Vampyyreja, persoonallisia hahmoja, kiehtova juoni - ja upeat musiikit. Liliumia rakastetaan juurikin musiikin ansiosta. Soundtrack sisältää juuri sellaista musiikkia, jollaista (etenkin länsimaalaiset) fanit tietämättään olivat toivoneet: goottityylistä, jousisoittimia sisältävää ja ylipäätään tunteita nostattavaa musiikkia. Marigoldin (Meimi Tamura) ja Sylvatican (Sakura Oda) duettokohta Eli, Eli Lema Sabachtani? -kappaleessa on yksi vahvimmista esimerkeistä siitä, kuinka taitavia laulajia niin Morning Musumessa kuin S/mileagessa oli tuolloin. Lilyn (Riho Sayashi) Eien no Mayuki no Owari on upea ja melankolisuudessaan kaunis kappale, joka tuo kunniaa erityisesti Rihon äänelle.

Harmittelin aikanaan, etten ollut tarpeeksi kiinnostunut musikaalista jotta CD olisi kiinnostanut. Onneksi Yesasiasta tuotetta löytyi, sillä neljäntoista kappaleen albumi on kaiken hypetyksensä ansainnut. Biisit ovat nautittavia myös, vaikkei musikaalia olisi nähnytkään. Omia suosikkikappaleitani musikaalista ovat aiemmin mainitut Eli, Eli Lema Sabachtani? ja Eien no Mayuki no Owari sekä Margueriten (Masaki Sato) ja tämän palvelijoiden (Nanami Tanabe, Kaede Kaga, Rikako Sasaki) kappale Princess Marguerite.

☆☆☆

Sinkun mukana tuli Erina Ikuta (9th gen.)-kuvakortti.

Morning Musume '16 ensimmäinen single tältä vuodelta on paitsi ensimmäinen single ilman Riho Sayashia ja näin ollen ilman kokonaista 9th generaatiota, myös Kanon Suzukin viimeinen single. Tuttuun tapaan ryhmä julkaisi tripla A-singlen, jonka tärkeimmäksi a-raidaksi nostettiin Kanon-centerillä varustettu diskojammailu Utakata Saturday Night. Muut raidat ovat 12th generaation omaksi biisiksi kutsuttu balladi The Vision, jonka päälaulajina tosin 10th genin Masaki Sato ja 11th generaation Sakura Oda toimivat. Jäsenistä johtaja Mizuki Fukumura, varajohtaja Erina Ikuta ja Ayumi Ishida eivät laula The Visionissa ollenkaan, vaan tanssivat tanssitiimissä omaa tanssiaan. (Heidän mukaansa jazz-tanssia, muiden jäsenten mielestä balettia.) Kolmas raita on Tokyo to Iu Katasumi, tyypillinen EDM-raita voimakkaine vokaaleineen ja poikkeuksellisesti ainoa raita Tsunku♂:n sanoituksilla.

En kamalasti ollut tästä singlestä innostunut, vaikka pidinkin Tokyo to Iu Katasumista ensimmäisen konserttiripin perusteella jonkun verran. Sen sijaan kappaleen tanssi oli äärettömän iso pettymys ja musiikkivideon promootioversio äärettömän tylsä. Tanssin tai videon ei pitäisi antaa vaikuttaa, mutta hyvässä tapauksessa video saa biisin kuulostamaan paremmalta, kun taas huonossa voi inho kohdistua koko kappaleeseen videon vuoksi. Välttelen yhä edelleen videon katsomista, mutta kappaleesta olen ruvennut pitämään uudestaan - ehkä kenties Masakin ja Sakuran kertosäkeiden duettokohtien ansiosta.

Utakata Saturday Night oli monen fanin mukaan uusi The Matenrou Show (b-raita One•Two•Three-singlellä), minkä vuoksi minulla kesti kurkata biisin musiikkivideo. Onneksi omaan korvaan kappale ei kuulosta samalta kuin TMS, vaan paljon monipuolisemmalta ja hauskemmalta renkutukselta. Utakata Saturday Nightin odotettiinkin nousevan uudeksi LOVE Machinen kaltaiseksi hittibiisiksi ja musiikkivideo ryhmän Youtube-kanavalla keräsikin ryhmälle ennätysajassa, viikossa, miljoona katselukertaa. Musiikkivideo ja biisi ovatkin mukavaa vaihtelua modernin elektronisen musiikin jälkeen.

☆☆☆

Tochiotome25 julkaisi vuoden 2014 lopulla singlen, Wagyu Fire!!, joka on ensimmäinen julkaisu ilman Madokaa ja Kurumia ja samalla varajohtaja Yayoin viimeinen. Kurumi oli ryhmän kenties suosituin jäsen, ja ryhmän kolmen kärki koostui johtaja Aista, Yayoista ja ryhmän nuorimmasta - Kurumista. Kurumin valmistuminen johtui todennäköisesti siitä syystä, että hän myöhemmin liittyi Hello! Projectiin harjoittelijaksi ja odottelee debuuttia.

Wagyu Fire!! on ilmeisesti laulu lehmänlihasta kantriviboilla ja äärimmäisen hämmentävällä musiikkivideolla ("Tulta syökseviä moshaavia lehmiä ja tanssiva pekoni!").  Kappale on nopeatempoinen ja kenties tämän hetken lempparini ryhmän biiseistä.
Singlen b-raita Kitto, Kore wa Koi na no on puolestaan rauhallisempi ja tyypillinen b-raita ryhmältä. Kokonaisuudessaan kelpo single, jonka kappaleiden instrumentaaliversiot ovat myös todella kivoja.

☆☆☆

Tochiotome25:n viides single Yu ei jatka energisten a-raitojen sarjaa vaan on purkkapoppiballadimainen laulu kylpylöistä. Videolla päähenkilö stressaantuneena töistä päätyy ryhmän jäsenten ylläpitämään kylpylään ja kokee enemmän tai vähemmän rentouttavan vierailun.

Single on Momokan ensimmäinen ryhmän jäsenenä (esimerkiksi edeltävän singlen aikaan hän oli mitä ilmeisimmin vielä harjoittelijana) ja puolestaan johtaja Ain, Karinin, Erin ja Hitomin viimeinen julkaisu. Toisin sanoen Yu on viimeinen single, jossa ryhmän alkuperäisiä jäseniä on jäljellä. Ensimmäistä kertaa ryhmän singlellä esiintyvät harjoittelijat - joskin vain pieninä kuvina kansissa ja nopeilla vilahduksilla musiikkivideolla. Sinkkua voi silti pitää Hikarin, Yumen, Akanen, Kirarin ja Lunan (joista kaksi viimeksi mainittua ovat nykyään kadetteja) debuuttijulkaisuna.

Ihana Ai takakannessa ♥

Yu ei ihan supersuosikikseni yllä biisinä, vaikka onkin kivan kesäinen fiilistelykappale. Ri-versiossa b-puoli ONE! TWO! THREE! on iloisempi ja temmoltaan nopeampi a-puoleen verrattuna ja yksinkertaisesti todella ihana rallatus. Ihastuin kappaleeseen nykyisen johtaja Maon, nykyisen varajohtaja Momokan ja Yurikan Taiwanin-vierailun fanitallenteita katsellessa ja oli siksi suhteellisen selvää, että haluan omaan soittimeeni kyseisen kappaleen kuunneltavaksi.